46. Kauneus
Tuttu mies tuli tervehtimään. Sitten hän kävi pöydässään mutta palasi saman tien takaisin ja sanoi: – Olet hyvin kaunis. – Kahvilan valot ovat ystävällisiä. Olen jo vanha nainen, vastasi nainen naurahtaen. – Ei se niin ole, olet yhä kaunis nainen. Miten kaunis oletkaan ollut nuorena! Nainen jäi miettimään miehen sanoja, kun tämä oli mennyt takaisin ystäviensä luo pyydettyään turhaan häntä pöytäänsä. Mitä on
kauneus? Hän tunsi olevansa kauniimpi kuin nuorena. Kasvoilla kyynisyyden, kovuuden tilalla oli ymmärryksen, surun ja ilon, polut. Ja silmät. Niistä se näkyi: matka. Ne lukemattomat kuljetut, kaikki. Eikä mitään
tarvinnut enää salata, sillä vain ne, jotka osasivat katsoa, näkivät.
© AilaKaarina
(100 sanaa plus otsikko)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.