46. Kauneus
Tuttu mies tulee tervehtimään. Sitten hän käy pöydässään mutta palaa saman tien takaisin ja sanoo: – Olet hyvin kaunis. – Kahvilan valot ovat ystävällisiä. Olen jo vanha nainen, vastaa nainen naurahtaen. – Ei se niin ole, olet yhä kaunis nainen. Miten kaunis oletkaan ollut nuorena! Nainen jää miettimään miehen sanoja, kun tämä oli mennyt takaisin ystäviensä luo pyydettyään turhaan häntä pöytäänsä. Mitä on
kauneus? Hän tuntee olevansa kauniimpi kuin nuorena. Kasvoilla kyynisyyden, kovuuden tilalla on ymmärryksen, surun ja ilon, polut. Ja silmät. Niistä se näkyy: matka. Ne lukemattomat kuljetut, kaikki. Eikä mitään
tarvitse enää salata, sillä vain ne, jotka osaavat katsoa, näkevät.
© AilaKaarina
(100 sanaa plus otsikko)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.