47. Poltinmerkki
Hänestä täytyi näkyä se: Älä vain rakastu tähän naiseen! Hylkää hänet! Mistä se näkyi? Oliko jokin merkki, josta hän ei itse tiennyt? Suru joka puristi rintaa tuntui liian painavalta. Koskaan hän ei onnistuisi. Hän oli jälleen yksin. Mutta
rakkaus. Vain se merkitsi jotakin. Se oli ainoa syy elää. Niin kuin ei lastenkaan olemassaolo enää riittäisi. Mikään ei riittäisi. Vain rakkaus oli tärkeintä ja hän tarvitsi sitä yhtälailla kuin happea. Elääkseen. Hänen teki mieli huutaa: Minä ansaitsen rakkauden. Minulla on oikeus siihen. Minullakin on kaikki oikeus! Hän löysi itsensä sillalta. Alhaalla vesi seisoi likaisena, luotaantyöntävänä kuin väsynyt, särkynyt mieli. Hän muisti
kaikki heidät joita rakasti.
© AilaKaarina
Runonevan vanhaan haasteeseen (12) Oikeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.