47. Poltinmerkki
Hänestä täytyi näkyä se: Älä vain rakastu tähän naiseen! Hylkää hänet! Mistä se näkyi? Oliko jokin merkki, josta hän ei itse tiennyt? Suru, joka puristi rintaa tuntui liian painavalta. Koskaan hän ei onnistuisi. Hän oli jälleen yksin. Mutta
rakkaus. Vain se merkitsi jotakin. Niin kuin ei lastenkaan olemassaolo enää riittäisi. Mikään ei enää riittäisi. Vain rakkaus oli tärkeintä ja hän tarvitsi sitä yhtälailla kuin happea. Hänen teki mieli huutaa: Minä ansaitsen rakkauden. Minulla on oikeus siihen. Minullakin on kaikki oikeus! Hän löysi itsensä sillalta. Alhaalla vesi
seisoi likaisena, luotaantyöntävänä kuin väsynyt, särkynyt mieli. Hän muisti kaikki heidät joita rakasti.
© AilaKaarina
Runonevan vanhaan haasteeseen (12) Oikeus. (100 sanaa otsikon kanssa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.