81. Kevyesti
Kyllä! Hän oli elänyt – liidellen rytmistä toiseen, tanssista toiseen. Ne kaikkein keveimmät, ne raskaimmat, ne kaikkein kuumimmat tahdit hän yhä tunsi jalkapohjissaan. Nainen kiepautti lanteitaan. Niistä oli leiskunut tuli, oli joku arvostelija kirjoittanut. – Mikä hiton ”sielukkuus”! (jonka puuttumisesta toinen arvostelija oli maininnut), hän huudahti. – Tanssi on tanssia, pöljä. Hän tyhjensi viinilasinsa. Nuo vuodet! Hänen elämänsä upeat karnevaalit. Ja olihan hän myös rakastanut. Niin kauan kuin oli. Ketään heistä hän ei kaivannut. Heitä oli tullut ja heitä oli mennyt. C’est la vie! Kilpatanssivuosien pokaalit kiilsivät hyllyillä, suorissa riveissä kylmine kylkineen. Jäljellä
olivat
sentään ne. Hän täytti lasinsa ja nosti sen huulilleen.
AilaKaarina
(Runonevan haasteeseen Karnevaalit)
Pohtivaa muistelemista ajasta, jossa oli sykettä, mutta jäljellä enää tyjiö, jota on mukava täyttää viinillä.
VastaaPoistaTiivistä tekstiä, jota kiva lukea.
Kiitos aimarii. Vasta tänään avasin blogini ja siksi kiitokseni tulee näin myöhään. Kiitos todellakin ja ihanaa vuoden alkua. Toivottavasti vielä "tavataan" kravun merkeissä 🌹!
Poista