maanantai 14. joulukuuta 2020

Kevyesti

81. Kevyesti



Kyllä! Hän oli elänyt – liidellen rytmistä toiseen, tanssista toiseen. Ne kaikkein keveimmät, ne raskaimmat, ne kaikkein kuumimmat tahdit hän yhä tunsi jalkapohjissaan. Nainen kiepautti lanteitaan. Niistä oli leiskunut tuli, oli joku arvostelija kirjoittanut. – Mikä hiton ”sielukkuus”! (jonka puuttumisesta toinen arvostelija oli maininnut), hän huudahti. – Tanssi on tanssia, pöljä. Hän tyhjensi viinilasinsa. Nuo vuodet! Hänen elämänsä upeat karnevaalit. Ja olihan hän myös rakastanut. Niin kauan kuin oli. Ketään heistä hän ei kaivannut. Heitä oli tullut ja heitä oli mennyt. C’est la vie! Kilpatanssivuosien pokaalit kiilsivät hyllyillä, suorissa riveissä kylmine kylkineen. Jäljellä

olivat sentään ne. Hän täytti lasinsa ja nosti sen huulilleen.


AilaKaarina


Runonevan 26/2021 hasteeseen Karnevaali (100 sanaa ja otsikko).




4 kommenttia:

  1. Muistelua menneistä vuosista! Taitavasti kirjoitettu ja hyvin otettu lukija mukaan. Taiteilijana tunnen nuo ajatukset ja arvostelut, vaikka olenkin eri alalta. Muistot ovat kuitenkin samankaltaisia ja lopulta yhtä merkityksettömiä. Ainoa asia, millä voi lohduttautua on se, että on elänyt ja tehnyt sitä, mikä on silloin tuntunut tärkeältä.
    Skool!

    VastaaPoista
  2. Pohtivaa muistelemista ajasta, jossa oli sykettä, mutta jäljellä enää tyjiö, jota on mukava täyttää viinillä.
    Tiivistä tekstiä, jota kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Vasta tänään avasin blogini ja siksi kiitokseni tulee näin myöhään. Kiitos todellakin ja ihanaa vuoden alkua. Toivottavasti vielä "tavataan" kravun merkeissä 🌹!

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.