tiistai 19. tammikuuta 2021

Pysäytetty

83. Pysäytetty  



Pieni ihminen oli juuri kertonut, miten paljon hän isoäitiään rakasti, kaipasi usein, ajatteli iltaisin, jos ei saanut unta. Se suorastaan pelotti häntä ja surettikin, sillä elämän loppusuora näkyi jo. Hän ei ollut koskaan ollut kovin hyvä elämänvalinnoissaan; ei vain ollut välittänyt itsestään riittävästi ollakseen tarkempi. Mutta lasta nainen rakasti, tunsi häneen syvää yhteenkuuluvuutta. 

Vuorokauden ikäisenä tyttö oli itkenyt paljon. Mutta hänen käsivarsillaan, kun hän ensi kertaa tuuditteli pienokaista ja jutteli rauhoittavasti tälle, itku vaimeni vähitellen heikoksi ääntelyksi. Lopulta tyttönen vain katseli häntä vaiti, tutkivasti. Laskiessaan lapsen miniänsä syliin hän tiesi, että erään levottoman vaeltajan sydämeen oli tehty hentoinen pesä. 

 

©AilaKaarina


Viikon 3/2021 Krapuhaaste Sanat heikko, laskea ja vaeltaja on oltava 100 sanan tekstissä otsikko mukaan lukien. Lisää Krapuja löytyy täältä:
https://susupetalsanat.wordpress.com/


16 kommenttia:

  1. Kaunis tarina uuden elämän alusta ja isovanhemmuudesta.

    VastaaPoista
  2. Isovanhemmat ovat lapsille tosi tärkeitä. Heistä hehkuu sellaista rauhaa, jonka vauvakin vaistoaa. Itsekin tuudittelin tyttärentytärtä vauvana, että äiti sai yöllä vähän nukkua. Meille syntyi pysyvä yhteys, joka jatkuu edelleen.
    Ajatuksia ja muistoja herättävä hieno tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinan levoton kulkija on tässä tarinassa se, joka saa vauvasta rauhaa? Olen tätä jatkuvasti korjaillut, mutta itsepintaisesti se aina vain palaa alkuperäiseen muotoonsa ;) Alkuun oli myös kamalia kirjoitusvirheitä, joita olen nyt yrittänyt korjata. Kiitos, Uuna taas 💕

      Poista
  3. Oi, levoton vaeltaja, miten kaunis tarina!

    VastaaPoista
  4. Kaunis tarina, herkällä mielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara ❣️ Itse olen koko ajan epävarma tästä tarinasta...

      Poista
  5. Kaunis tarina. Pidin tuosta pesästä levottoman mummin sydämessä. Elämä ei ole täydellistä, mutta jospa nainen oppisi olemaan armollisempi itseään kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, koitin tehdä isoäidistä jotenkin vähän traagisen hahmon... Joillakin se parantumaton syöpä voi olla sielussa tai mielessä, mihin sitten kukakin uskoo. Elämänvalinnatkin voivat olla sitten vähän huolimattomia? Ehkä rakkaus pysäyttää ennen kuin on ihan liian myöhäistä? Kiitos riitta k ❣️

      Poista
  6. Pieni asia voi muuttaa ihmisessä paljon. Tässä tapauksessa avuton ihmisen alku. Koskettava tarina. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aina ❣️. Olen korjaillut tätä vaikka kuinka, sillä liian väsyneenä aloin pohtia tätä ja kirjoittaa. Nyt se alkaa olla sellainen, etten varmaan näin vähäisillä sanoilla parempaan pysty.

      Poista
  7. Pesä levottoman mummin sydämessä herkisti tämän mummon. Kaunis ja herkkä kertomus.

    VastaaPoista
  8. Pieni ihminen on saanut tilaa isoäidin sydämestä. Hänestä on tullut tärkeä vaeltajalle.

    VastaaPoista
  9. Lämmin kiitos Der Seidenspinner, Kirsti Kaija ja aimarii ❣️

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.