keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Kesytön

90. Kesytön



Pienestä pitäen on kissa pyrkinyt talon isännäksi. Vain iso rhodesian ridgeback pystyy pitämään sen kurisssa ja nuhteessa, niin kauan kuin elää. Sen kuoleman

jälkeisestä yöstä lähtien, reilun viikon ajan, kissa päivystää parvella koiran pakkastossujen päällä, jotka on itse sinne raahannut. Mutta vähitellen

päivien kuluessa jotakin alkaa tapahtua sen kauniissa päässä. Se lakkaa etsimästä koiraa eri huoneista. Edelleen se puree ja raapii, jos nainen yrittää sitä silitellä, mutta kerta kerralta hennommin. Viikot rientävät, rientävät kuukaudet ja eräänä päivänä kissa antaa paijata itseään pitkään, näyttää hivenen nauttivankin siitä. Nainen palkitsee sen ruokalusikallisella herkkupaloja. Kissa syö, pyyhkäisee viiksiään, marssii tiehensä häntä pystyssä.


© AilaKaarina


Viikon 10/2021 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa, ja sanat päivystää, ruokalusikka ja isäntä on oltava tekstissä.

 

9 kommenttia:

  1. Kaunis tarina eläinten välisestä ystävyydestä. Eläin todellakin kaipaa ja suree, kun kaveri lähtee.

    VastaaPoista
  2. Voi, kiitos SusuPetal. Tämä tarina todellakin perustuu tosi tapahtumiin, vain ruokalusikan jouduin keksimään :D !

    VastaaPoista
  3. Kissalla on iso ikävä koirakaveriaan. Se etsii sitä ja saa lohtua koiran pakkastossuista. Aika auttaa eläimenkin surustaan.

    VastaaPoista
  4. Näin oli. Se oli todella kiintynyt koiraan, ehtivät elää yhdessä n.4,5 vuotta. Kissa tuli n. 8 viikkoisena meille. Se oli aivan selkeästi todella ymmällään koiran katoamisesta, jotenkin ihan sekaisin. Joskus kirjoitan vielä siitä, mitä tapahtui juuri eron hetkellä ennen kuin lähdimme viemään koiraa sen viimeiselle matkalle. Vieläkään en oikein osaa enkä pysty.

    VastaaPoista
  5. Koskettava Krapu. Tässä ovat samanaikaisesti läsnä kaverin kuoleman aiheuttama kissan suru ja kaipuu, sekä kissoille tyypillinen itsenäisyys.

    VastaaPoista
  6. Koiran kuolemaa olen nähnyt, vaikka ei itsellä olekkaan.

    VastaaPoista
  7. Kissat ovat todella itsenäisiä otuksia, mutta kyllä kaverin ikävä sen käytöksestä näkyi. Koskettava krapu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k. Niin villi kuin onkin, tämä tarinan (myös oikeassa elämässä) kissa oli todella kiintynyt "adoptioemäänsä".

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.