maanantai 19. huhtikuuta 2021

Syreenipensaat

96. Syreenipensaat


Marcus huomasi syreenipnsaiden silmut. Tuntui hyvältä, vihdoinkin. Vain keväiseltä. Siitä, kun Irina oli ennen lähtöään sanonut, että hän palaisi ennen kuin syreenit kukkivat, oli vuosia. Hän oli lakannut odottamasta, muisti vain nuo sanat. Kerran

ne olivat merkinneet hänelle kaikkea. Alkuun tielle tuijottaminen oli sujunut helposti, sillä hetkeäkään hän ei ollut epäillyt etteikö Irina tulisi. Koko kylmän, ankaran talven hän oli odottanut rauhallisesti, mutta kevättä kohden aina vain kiihkeämmin. Kesän saapuessa 

Marcus lopulta ymmärsi jäänensä yksin. Hän käänsi työpöytänsä niin ettei nähnyt pihaporttia. Mutta syreenipensaat näkyivät. Vuodesta toiseen ne vilkuttivat hänelle tyhjiä tai täysiä oksiaan minne tahansa hän ikkunoistaan katsoikin.


© AilaKaarina


Viikon 16/2021 Krapu sanoilla helppo, odottaa ja ankara, jotka on siis oltava tekstissä (taivuttaa saa).

Jatkoa tarinalle nro 19 (ei Krapuhaaste), jonka nyt pyynnöstä lisään tänne: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/ennen-kun-syreenit-kukkivat_8.html

 

16 kommenttia:

  1. Niin on maailma muuttunut, että nainen lähtee ja mies odottaa ja riutuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Kiitos kommentista, pasanen :)

      Poista
    2. Mun täytyi muuttaa tarinaa! Ehdit kommentoida ekaan versioon, mutta en sittenkään voinut ihan niin toivottoman riutuvaksi miestä tehdä kuin alkuun kirjoitin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Cara. Mä muutin tarinaa ja helpotin vähän Marcus-paran oloa :D ;)

      Poista
  3. Huh, ei auta, vaikkei näkisi syreeneita, nehän tuoksuvat! Sitä tuoksua ei pääse pakoon.
    Liika optimistisuus sitoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kiitos SusuPetal kommentista <3 Ehkä Marcuksen pitäisi vain muuttaa pois.

      Poista
  4. Marcuksen pitäisi varmaan leikata syreenipensaat maan tasalle muistuttamasta rakkaudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on jatkoa aikaisempaan tarinaan Ennen kuin syreenipensat kukkivat (19). Ja kuten kerroin, muutin tarinaa äskettäin, sillä meinasin tehdä Marcuksesta vähän liiankin oudon. Mutta en silti ole varma, asuiko Irina edes hänen luonaan, vai kuvitteliko Marcus vain! Ehkä vain tapailivat ja sitten Irina häipyi, mutta Marcus ei päässyt irti. Onhan meitä monenlaista tallaajaa täällä. Mutta mä olen kiintynyt juuri näihin hahmoihini, joilla ei mene kovin hyvin. Tulen jatkossakin varmaan (jos kolme sanaa sallivat) kaivamaan noita vanhoja juttujani ja teen niille jatkoa. Kiitos aimarii kommentista <3

      Poista
  5. Muuttaa pois, poistaa syreeni...Entäs jos hakisi uuden daamin? :)

    ps. jos kirjoitat jatkoa, laita vanha teksti mukaan alkuun - on helpompi lukea putkeen, ei sadan sanan tarinat ole niin työläitä putkeen lukea :)

    VastaaPoista
  6. Sitkeästi niitä syreenipensaita vielä yhdessä katsellaan.

    VastaaPoista
  7. Kiitos uggla kommentista! Ja BlOGitse, samoin. Ps. Tarina saa kelvata itsenäisenäkin. Kunhan nyt vähän höpötin tuossa kommentiosiossa :D. Alkutarinassa selvinnee, miksi Marcus asustelee yksin. Myös pitemmässä novellin tapaisessa "Naapurit" (novellipajani.blogspot.com) Marcus on myös. Mutta en viitsi niitä sen enempää mainostaa, tällainen amatööri kun olen.

    VastaaPoista
  8. Hienosti ladattu tunnelma tähän. Toimii.

    VastaaPoista
  9. Syreenit muistuttavat tuoksullaan ja kukillaan Irinasta vuodesta toiseen.
    Moni olisi jo laittanut syreenipensaat matalaksi.

    VastaaPoista
  10. Tai muuttanut pois, jos oli vuokra-asunto. Joskus mietin, oliko tämä ainut rakkauskokemus Marcukselle eikä hän siksi voinut päästää irti. (Hassua miten eläväksi jotkut hahmot tulevat, vaikka hän, kuten useimmat, on täysin fiktiivinen, niin fiktiivinen kuin yleensä keksityt hahmot voivat olla...) Eilen muistin, että hän on myös tarinassa numero 26 "Tunnustus" ;). Kiitos Kirsti Kaija kommentistasi.

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.