maanantai 12. huhtikuuta 2021

Yksinäisyydestä

95. Yksinäisyydestä



Jospa hän vain nyt suostuisi. Hyväksyisi, lopultakin. Antaisi päivien tulla niin kuin ne tulisivat, taistelematta vastaan. Yrittämättä enää uskotella, että elämällä olisi muutakin tarjottavaa kuin tämä: yksinäisyys. Sillä loppujen lopuksi se oli ennen kaikkea mielen tila. Hänen mielensä koti. Ei niin läheistä ja rakasta aikuissuhdetta ollut koskaan ollut, etteikö hän olisi aina jossakin mielensä pohjalla tuntenut sen, sen aution tilan. Sellaisina hetkinä se oli tuntunut suorastaan kidutukselta. Niin kuin ne piuhat, jotka saivat tuntemaan yhteenkuuluvuutta, olisivat aina olleet hieman vialliset. Vain lastensa ollessa pieniä hän oli kokenut syvää läheisyyttä; kantanut sylissään keväisten päivien pirteää, huikaisevaa valoa ja luomisvoimaa. Rakkautta.


© AilaKaarina


Viikon 15 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Sanat kidutus, koti ja pirteä on oltava tekstissä.







 

15 kommenttia:

  1. Niinpä, tärkeää on antaa päivien tulla, mennä, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Onneksi yksin olo ei ole samaa kuin yksinäisyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal! Ei ole sama asia, paitsi jos on mielen tila :D .

      Poista
  2. Tämä kosketti. Joskus vaan tulee tunne, että on yksin, vaikkei konkreettisesti olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti Kaija <3 Vielä etsin muutamaa tarkentavaa ilmausta ja ehkä siis vielä korjaan, mutta idea pysyy samana.

      Poista
  3. Yksinäisyys voi olla raastavaa, kun taas yksin oleminen tekee hyvää ja on ainakin minulle joskus tosi tarpeen.

    VastaaPoista
  4. 'Mielen tila' - tunnistan tuon. En ole aine mutta joskus tulee tuo mielen tila. Ei sosiaalinen elämä ole enää sama kuin aikoinaan. Toisaalta en kyllä jaksaisi sitä menoa enää. Olin aikoinaan kovin aktiivinen ja kaikenlaisten tilaisuuksien järjestäjä. Se oli mukavaa mutta nykyinen melkein erakkoelämä on hyvä. Juuri nyt. Tykkään olla yksin mutta koen joskus seurassakin olevani yksinäinen mutta en ole kokopäiväyksinäinen.
    Miten esim. yksinäiset aikuiset voisi löytää?

    VastaaPoista
  5. Valintana täysin vapaaehtoinen yksinolo on eri asia, kuin olosuhteiden aikaansaama, jolloin siihen liittyy yksinäisyyden kaikki tunteet.

    VastaaPoista
  6. Kaksinkin voi olla yksin, ainakin vaihteeksi.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Cara, BLOGitse, aimarii ja Uggla <3 Itsekin viihdyn todella paljon yksin ja se on myös ihan elinehto :D ! Mutta nyt tämä korona-aika on kyllä saanut kaipaamaan sosiaalista elämää myös. Tarinan henkilöllä lienee vaikeampaa, kun kokee yksinäisyyden ehkä jopa enemmän mielen _tilaksi_ kuin sosiaalisten suhteiden puuttumiseksi.

    VastaaPoista
  9. Me ollaan erilaisia. Introvertti ihminen varmasti kokee helposti itsensä ulkopuoliseksi, ettei kuulu joukkoon. Voi olla hyvin raskasta sellainen mielen tila. Nuorena minulla oli vähän tämäntapaisia tuntemuksia, mutta aina olen silti viihtynyt hyvin yksin.

    VastaaPoista
  10. Mielen kotiinkin voi joskus kutsua vieraita; ehkä sitä voi myös sisustaa ja järjestellä uudelleen, niin ettei yksinäisyyskään tunnu yhtä autiolta. Joka tapauksessa siinä kodissa on asuttava, vaikka muuttaisi paikkakuntaa useinkin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos riittak ja pasanen <3 Toivotaan, että tarinan henkilö kuitenkin päjää tuon "aution tilansa" kanssa :) .

    VastaaPoista
  12. Tunnistan tekstin, kuin omakseni, varsinkin vialliset "piuhat". Lapsen rakastaminen on jotenkin sisäsyntyistä, aitoa ja syvää. Monesti kokenut, että parisuhteessa rakkaus saattaa sisältää vaatimusta, jolloin vapaus rakastaa, muuttuu taakaksi.

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.