Väsynyt

 194. Väsynyt

Surumieli. Tuttua ennestään mutta nyt pelottavampaa kuin koskaan ennen. Irinasta tuntui kuin hänen verenkiertonsakin olisi pysähtymässä, jäähtymässä hiljalleen, se veri joka vielä kuumana virtasi sydämeen ja sieltä pois, haalenisi vähitellen kunnes lopettaisi kulkunsa kokonaan! Ja hänkö

antaisi elämän kadota, hylätä, hylkäisi itse haasteet ja riskit, olisi vain tyhjä kuori, pysähtynyt paikoilleen? Ei! Päivien ajan Irina kaivoi vanhoja taistelulauluja esiin, myös runoja ja lauluja rakkaudesta, kaipauksesta. Turhaan. Mikään ei vain tuntunut enää miltään. Onko minulla enää rohkeutta, uskallusta? hän mietti. Voisinko minä 

valita välinpitämättömyyden? Jospa en enää olisi kuuma, en kylmäkään, olisin vain haalea, se jonka jumalatkin lopulta sylkäisisivät suustaan.

© AilaKaarina

Viikon 8/2025 kuvahaastekrapu, 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

SusuPetal

Rakkautta ilmassa

 193. Rakkautta ilmassa

Iltayö oli miltei musta, tähden tähteä ei näkynyt tumman pilviverhon takaa. Mutta sisällä keittiössä paloi kynttilälamppu luoden lempeää tunnelmaa. Oltiin vietetty Runebergin päivää, kahvin kanssa syöty asiaan kuuluvat runebergintortut. Illemmalla juteltiin runoudesta, josta he molemmat pitivät kovasti.

”Muistatko sen Runebergin runon, josta joskus olen kertonut miten rakastin sitä nuorena? Siinä oli mm. sanat Mä yksin olin, / hän yksin tuli; / mun tieni ohi / vei hänen tiensä... Muistan vielä säkeet Sa outo ollut, / sa tuttu tullut ”, sanoi Anna.

”Ainoa hetki on runon nimi. Tilasin yhden koottujen runojen kirjan, jossa se on. Saat sen piakkoin. Muistin, että tykkäsit siitä ”, vastasi Erik.

Viikon 7/2025 100 sanan Krapu otsikkoineen. Kolme annettua sanaa pitää olla tekstissä, joita saa taivuttaa: musta, runous, kynttilä. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

© AilaKaarina

Runebergin runo: 

AINOA HETKI

Mä yksin olin,
hän yksin tuli;
mun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei luokse jäänyt,
mut jäädä aikoi,
ei puhutellut,
mut silmä puhui.-
Sa outo ollut,
sa tuttu tullut!
Pois päivä karkaa,
ja vuosi kuluu,
pois muisto toinen
jo toisen ajaa;
jäi lyhyt hetki
se mulle iäks,
se karvas hetki,
se armas hetki.

J.L. Runeberg

Edelliset osat Onnentupa-tarinoihin:

116. Onnentupa, osa 1

  132. Minimaailma, osa 2

     148. Kielitaitoisesti, osa 3

  151. Mummilassa, osa 4

        153. Ukin taidonnäyte, osa 5

   158. Ukin iltapala, osa 6 

                   164. Isoisä lapsenvahtina, osa 7

166. Isoisä, osa 8

        169. Kyläilymuistoja, osa 9

          177. Aarrearkku, osa 10   

      178. Isoäidin eväät, osa 11

186. Ostoksilla, osa 12

           190. Toisenlaisia ääniä, osa 13

   191, Teinirakkaus, osa 14

192. Lomailua, osa 15

             193. Rakkautta ilmassa, osa 16