Kaksoissisar

 230. Kaksoissisar

Kaksi sydäntä sykki niin samaan tahtiin, että vain yhden isokokoisen lapsen odotettiin syntyvän. Maailmaan tultiin etuajassa, niin oli kiire päästä täyselävien kirjoihin. Kun sisko lähti

tästä maailmasta, nainen kuuli ja näki miten oma sydän sirpaloitui puolikkaaksi. Hän käveli ikkunan ääreen ja sanoi ääneen: ”Minä kerään siihen

muistot, kaiken sen kauniin, kaiken valon, kaiken rakkauden. Kannan niitä oman elämäni loppuun asti. Kun minun aikani koittaa,

tuon ne sinulle. Katselemme niitä yhdessä, nauramme, ehkä itkemmekin vähän, kuljemme jälleen käsi kädessä niin kuin lapsina kuljimme. Tuomme avun toisillemme, seikkailemme taas nuoruutemme veikeät vuodet, kannamme vanhenemisen vastuun. Nauramme, ehkä vähän itkemmekin, täysin sydämin.”

© AilaKaarina

100 sanaa sisareni muistolle.