Tunnistettu

32. Tunnistettu

Mies katsoi häntä silmiin. Turhankin kauan Annan mielestä mutta hän katsoi takaisin. He tapasivat ensimmäisen kerran, Anna oli ryhmän uusi jäsen. Sitten harjoitukset alkoivat. Joitakin kertoja hän huomasi miehen jälleen katsovan häntä pitkään. Kotimatkalla

Anna muisteli, miten suora katse oli ollut, avoin, levollinen. Ei tutkiva, ei kysyvä, vain toteava: siinähän sinä olet. Ole tervetullut tähän tilaan, huoneeseen. Niin kuin jokin, jossakin heidän mielensä alueella, olisi hetkeksi jaettu. Vähintäänkin kummankin mielen eteisessä, jonka kynnysmatoilla luki ’tervetuloa’. Eikä sen, ei minkään tarvinnut johtaa pidemmälle, sillä jokainen tällainen vaihdettu katse itsessään vei hänet aina syvemmälle omaan itseen. Rauhaan, kotiin. 

Hetkeksi matkanteko pysähtyi.

© AilaKaarina

Viikon 48/2024 kuvahaastekrapu, jonka tarjoaa 

SusuPetal

Rakkaus

31. Rakkaus

Tämä epävarmuus. Hän oli rakastunut. Olihan hän? Hän rakasti. Rakastiko? Miksi oli taas niin vaikeaa uskoa sitä? Hän oli aina vierastanut sanaa rakkaus. Oli turhaa tuhlata aikaa jokseenkin yliarvostettuun asiaan. Hän oli nuori, lapsetonkin. Elämä oli edessä. Silti ajatukset pyörivät samaa rataa. Mitä

rakkaus on? Kysymys oli kuin veteen heitetty kivi. Upposi heti. Oliko hän koskaan rakastanut vai vain halunnut rakastaa? Jotta ei tuntisi tyhjyyttä? Yksinäisyyttä. Pelkoa. (Kauhua.) Ja miksi juuri häntä? Miksei jotakuta toista? Oli siis valittava päätös rakastaa. Ilman

rakkautta hän oli aina tuntenut olevansa kuin tuuli, joka huitelee maailmassa yksinään. Kunhan mies nyt vain saapuisi treffeille.

© AilaKaarina

Viikon 17/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kera ja sanat yliarvostettu,

huidella ja tuhlata on oltava tekstissä (taivuttaa saa). Kravun tarjoaa

SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

 

SusuPetal

Toivo

30. Toivo

Minä kuolin kolmesti. Olin lapsi, kun sota vei isäni. Kasvoin aikuiseksi, ja sota vei mieheni. Poikani kasvoi, ja sota vei hänet. Nousin kolmesti kuolleista. Jouduin jättämään kodin, sen vihreät niityt, orastavat pellot, sinisen taivaan. Kuljin, etsin, rakensin uuden elämän, asetuin taloksi siihen, kynnin pellot, kylvin siemenet. Elämän siemenet. Leivoin leivän, Elämän leivän. Tuhansien vuosien ajan vaikenin, pyyhin tuhannet kyyneleeni. Mutta nyt

kuljen käsi kädessä sisarteni kanssa, meitä on monta, meitä on miljoonia. Me nousemme barrikadeille, me tahdomme rauhan. Me tanssimme illasta aamuun Elämän tanssin. Me laulamme uuden laulun, Elämän laulun, jossa on ilo ja Ihmisen Tyttären voima ja tahto.

© AilaKaarina

Tämä oli aikoinaan nyt jo lopettaneen Runonevan musiikkihaaste 8: Buranovskiye Babushki – Party For Everybody. Nyt muokkasin ja tein siitä otsikkoineen 100 sanan Kravun, jossa on kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa: taivas, voima, vihreä. Krapua emännöi Susu Petal

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/02/15/kitisev-kersa/

Sivullinen

29. Sivullinen

Hän halusi vain olla. Hänen unelmansa, se viimeinen, oli särkynyt, laiva jysähtänyt raskaasti kiinni kiveen. Sitä, minkä eteen hän oli kiihkeästi yrittänyt tehdä kaiken minkä ymmärsi, ei ollut enää. Ei ollut mitään muutakaan. Tälle kivelle, tälle pienelle luodolle hän nyt jäisi. Ajatus tuntui lohdulliselta. Eikö ihminen saa valita (kun ei muuta voinut) myös

elämättömyyden? Jättää kaikki, ja eritoten ihmisten miellyttäminen, vaihtokauppa, väsyttävintä kaikesta. Ja jättää myös elämän miellyttäminen, yritys saada se puolelleen, vaikka vain kerran. Jättää se, elämä, kokonaan rauhaan, päästää se vapaaksi edes yhden ihmisen toiveista, unelmista, tarpeista. Hän katsoi ympärilleen, näki vain meren

                                            ja ohi kulkevat laivat

© AilaKaarina

(Vanha kirjoitus, nyt Krapuhaasteeseen muokattu)

Viikon 13/2022 Krapu. Kuvahaaste. 100 sanan Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal