sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Lainsuojaton

48. Lainsuojaton



Kulkija. Etsijä. Kapinallinen. Maailman kauneimmat sanat. Sitä kaikkea hän oli aina ollut, ensin salaa itseltäänkin, kuin häveten, peläten, mutta ei enää. Ja hän tiesi nyt ettei ollut yksin; että heitä oli tuhansia, naamioituneina tavallisiin maan väreihin. Hän näki vastaantulijasta jo epäilynsä. Tuossako hän on, hän joka kulkee niin ylväästi pää pystyssä ja selkä suorana, outo lumo huulillaan ja askeleissaan ilon ja tuulen tanssi? Silmät sen varmistavat, niiden suora ja avoin katse. Ja hän on siinä: lajitoveri. Suostumaton. Intohimoisesti

elämään rakastunut. Kummallinen, vieras laji, vihattu. Niiden saaliiksi haluama, joiden sieluissa asuu kiinteän kaipuu.


© AilaKaarina


100 sanan (otsikon kanssa) viikon 19 Krapu avainsanoilla silmä, selkä ja yksin.





13 kommenttia:

  1. kulkija on vapaa kuin taivaan lintu, ei paina mainen mammona
    aika jännä sattuma, minäkin kirjoitin kulkijoista, maankiertäjistä, siitä miten isäni tahtoi antaa heille yösijan. pienenä yksin ollessani pelkäsin kiertolaisia, heitä vastaan kaksipiippuisella suojauduin, kunnes ymmärsin myöhemmin, ettei heitä tarvinnut pelätä. myöhemmin opin paljon elämästä tarioita kuunnellessani...

    VastaaPoista
  2. Paljon puhuva kuvaus erilaisuudesta. Hieno Krapu!

    VastaaPoista
  3. Vahva teksti oman tien kulkijoista!

    VastaaPoista
  4. Hienoja ajatuksia AilaKaarina! Me niin kärkkäästi jämähdämme ja uraudumme tasaisesti rullaavaan elämäämme. Kunpa voisikin säilyttää uteliaisuuden intohimon elämän edessä.

    VastaaPoista
  5. Hei! Kiitos ihanaiset mielipiteistänne ♥! Vastaan nyt näin kaikille yhteisesti, sillä kaikenmaailman kummaa ja outoa kiirettä pukkaa ☺. Kiitos teille ♥.

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut tarinasi monta kertaa, enkä vieläkään ole varma, miten sen tulkitsin. Vähällä se ei lukijaa päästänyt, ei ainakaan minua. Minusta tuntuu, että oman tien kulkeminen vaatii ihmiseltä rehellistä rohkeutta, olla välttämättä, ettei kanssaihmiset aina ymmärrä. Siis vapaasti omia arvojaan kunniottava voi kokea painostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Oman tien kulkeminen ei tavallaan ole edes valinta kuin korkeintaan tien alkupäässä. Niin kuin sisälläsi olisi jokin koodi joka pitää purkaa, jota ei voi unohtaa ja työntää sivuun ja jonka purkamiseen vaaditaan koko elämä kuin myös rohkeutta olla piittaamatta toisten mielipiteistä. Se on aika yksinäinen tie, mutta palkitsee kuitenkin kulkijansa hyvällä omallatunnolla. Jotenkin näin ☺.

      Poista
  7. Hieno kirjoitus, AilaKaarina! Runoproosaa tai proosarunoa.
    Pidän erityisesti sanasta taipumaton ja loppulauseesta "...joiden sieluissa asuu kiinteän kaipuu." Siinä on enemmistö, paikallaanpysyjät, ilmaistu kauniisti yhtään heitä(kään) väheksymättä. Toiset menevät tuuleen ja toiset siltä suojaan.

    VastaaPoista
  8. Pidän tästä tekstistä kovasti. Runoproosaa tai proosarunoa.
    Sana suostumaton on superhieno ja harvinainen. Loppulause on upea, koska siinä ei tuomita vihaavaa enemmistöä, vaan yritetään ymmärtää heidän konservatiivisuuttaan "kiinteän kaipuutaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Marjatta Mentula ♥!

      Poista
    2. Anteeksi, että hökelsin ja lähetin samansisältöisen kommentin kahdesti. Luulin, että eka ei lähtenyt, ja olihan siinä virhekin, 'suostumaton' on se sana, johon viittaan, ei 'taipumaton'. ♥

      Poista
    3. Ei haittaa ☺. Tätä lausettasi rakastan: "Toiset menevät tuuleen ja toiset siltä suojaan".

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.