maanantai 16. tammikuuta 2023

Se ainoa oma

 145. Se ainoa oma



Kuka minä olen? Nyt eläkkeellä hän mietti sitä useammin, vaikka oli minuuttaan toki ennenkin joutunut pohtimaan. Mutta oli ollut työ, joka oli merkinnyt hänelle paljon ja josta hän oli tunnistanut itsensä. Oli ollut äitiys. Hänen identiteettinsä oli ollut kiinteästi näissä molemmissa. Ja nyt lapsenlapsissa. Elämä oli, hyvien ja huonojen aikojen seuratessa toinen toistaan, soljunut kuitenkin eteen päin kaiken kaikkiaan mukavasti. Mutta pian

hän olisi yksin itsensä kanssa; lapsenlapsetkin kasvoivat aina vain lähemmäksi omaa elämäänsä. Kuka hän siis oli? Kysymys sai hänet ajattelemaan, miten lohdullista kaikki oli. Et sittenkään päässyt ohi olennaisen. Vastustelit tai et, elämä odotti vastausta.


© AilaKaarina


Viikon 3/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa, jotka on oltava tekstissä (saa taivuttaa) ovat oma, vastustella ja mukava. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal


18 kommenttia:

  1. Eläkkeellä tosiaan tulee mietittyä mitä on tehnyt ja kuka on sekä sitä, että mitä vielä on edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tunne itsesi" on tärkeä lause! Mitä paremmin tunnet itseäsi sen parempi jo oman elämäsi kannalta, saatikka toisten. Minusta itsensä tuntemus, itsetuntemus on koko elämän tärkein tavoite. Elämä muuttuu yksinkertaisemmaksi ja todemmaksi, ihmissuhteet rikastuvat, koska ne ovat vapaita tai ainakin vapaampia kaiken maailman projisoinneilta. Kykenet antamaan toisille tilaa, koska sinussa itsessäsi on tila toiselle sellaisena kuin hän on, ei omien toiveittesi ja tarpeittesi tyydyttäjänä, ei itsesi ”jatkeena” vaan "toisena", erillisenä ihmisolentona, jolla on ihan ikiomat tarpeensa ja toiveensa ;). Ja tämä koskee kaikkia ihmissuhteita, mutta eritoten silloin, kun ollaan lapsen vanhempia: äiti, isä tai muu kasvattaja! Jotenkin näin nopeasti pohdittuna. Kiitos vastauksestasi Cara.

      Poista
  2. Onneks minun ei tarvii pähkäillä tuon ajatuksen kans. Oon ollu aika kauan mummo ja siihen sisältyy kaikki. Lapset, lapsenlapset, ikääntyminen ja olemus :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä näin! Ei kaikkien tarvitse mennä pohjamutien kautta oppiakseen tuntemaan paremmin itseään. Paljon, paljon riippuu aina siitä miten ihmistä itseään on autettu tunnistamaan omia tarpeitaan ja toiveitaan lapsuudessa. Autettu siis kasvamaan omaksi itsekseen, mitä kaikkea se sitten tarkoittaneekin, mutta ei ainakaan toisten toiveiden, tarpeiden tyydyttäjäksi. Onnellinen sinä, jos olet säästynyt tällaiselta manipuloinnilta, jossa aikuinen on antanut sinun kasvaa vierellään, ei "sisällään", lyhyesti ilmaistuna ;). Kiitos kommentistasi Maarit.

    VastaaPoista
  4. Elämän eri vaiheissa on eri rooleja, kaikki minuutta, vaikka eivät aina omalta tuntuisikaan. Ihmisen minuus on monenlainen, onneksi niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksestasi Susu. Ehkä kuitenkin roolien läpi on hyvä nähdä itsensä, se syvempi oma ydin? Roolit ovat roolia, se ns. minuus tai miksi sitä kukakin kutsuu on ihan toinen juttu mielestäni.

      Poista
  5. Työ on luonnollisesti tärkeä ihmiselle mutta se ei saisi olla ainoa määrittelijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Siksipä tämän tarinan ihminen joutuukin sitä omaa itseään, minuuttaan (tai miksi sitä siis kukakin kutsuu) kysymään. Kiitos kommentistasi anli itse.

      Poista
  6. Otsikko kiteyttää loistavasti kaiken. Tässä olen itse kiikkustuolipäiviä lähivuosina odottelemassa, piippua en taida hankkia.
    Ammatti on semmoinen, ettei siitä irti kokonaan pääse, en edes toivo sitä.
    Mutta ehkä silloin valitsee tekemisensä mieltymyksiensä mukaan, marjassa käynnin ja puutarhanhoidon ohella…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on työtään rakastanut ja tehnyt sitä täydestä sydämestään, ei siitä varmaan koskaan voikaan täysin eroon päästä. Sellainen työ muokkaa varmasti koko ihmisen persoonallisuutta, auttaa kasvamaan ja kehittymään myös ihmisenä eikä pelkästään työntekijänä. Ihmisten parissa tehty työ on varmasti parhaimmillaan myös oman kasvun ja kehityksen kasvualusta. Kiitos kommentistasi Äijä.

      Poista
  7. Hyvä kysymys, joka sai minutkin miettimään kuka minä olen. Äiti, vaimo, tytär, sisko, täti, ystävä... tuon lisäksi minut määrittää lähes täysin kymmenen vuotta mukanani kulkenut Riesa, joka täysin arvaamaton. Kun nyt sanon, että kuukauteen ei ole ollut yhtään kohtausta, niin luultavasti huomenna (tänään) saan kohtauksen. Näin se vaan menee.

    VastaaPoista
  8. Itse mietin, kuten olen kommenttiosioissa vastannut, mitä me olemme rooliemme takana, meidän syvempää minää - jos sellainen sitten edes on? Olemmeko enemmän ja syvemmin jotakin kuin vain roolimme, joihin elämä meidät vie, äiti, isä, isovanhempi, veli, sisko, täti, setä jonkun tytär, poika, ystävä, työntekijä jne... Tarinan ihminen kokee olevansa enemmän kuin roolinsa, mutta, mutta... Kiitos kommentistasi HPöllö.

    VastaaPoista
  9. Hienoa pohdintaa! En nuorempana tiennyt, että nautin yksinolosta. Kun mies tekee etätöitä odotan päiviä milloin hän menee toimistolle :)
    Olin aktviivinen järjestäjä ja osallistuja. Tänään nautin hyvistä yöunista ja arjesta. En kaipaa hössötystä enkä menoja joista nuorempana nautin. Juuri nyt on hyvä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että olet hyvin sujut itsesi kanssa. Kyky olla yksin on mielestäni kykyä tunnistaa itsensä jotenkin syvemmin. Kyky olla yksin on roolivapaata? (Mutta hups, onpa vaikeaa vastata tähän!)

      Poista
  10. Kuka minä olen? "Mä oon mikä oon, en muuksi voi tulla", lauloi joku joskus. Vai voinko sittenkin? Ei kai se "oma" tai minuus muutu, vaikka vähän muuttuisiikin, se taitaa olla suorastaan välttämätöntä, ettei jämähdä paikalleen.

    VastaaPoista
  11. Niin, paljon riippunee siitä miten se "minuus" määritellään. Onko se minuus vain eri roolien esitystä, sellaista käyttöminää, näyttelijäsuoritusta tässä maailman teatterissa, olemmeko vain rooliemme summa vai onko niiden alla, takana jokin todellisempi minä? Kiitos kommentistasi pasanen.

    VastaaPoista
  12. Kovin syvällisesti en ole pohtinut, kuka minä olen. Vuosien kuluessa olen muuttunut varmasti paljonkin, mutta yhä koen olevani sama minä.
    Nyt tykkään elää lähes erakoituneena . Vanhanakin voi elää täysillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin kovasti muuttunut vuosien varrella, mutta jotakin on pysynyt hyvinkin samanlaisena, esim. temperamentti. "Minuudestani" en paljoa uskalla näin julkisesti sanoa ;). Annan tarinan naisenkin pohtia ihan rauhassa omaa itseään :D. Kiitos kommentistasi aimarii.

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.