134. Talviuintia
Anna juoksi kohti ystävänsä Annikan kotia. Hän oli menossa yökylään. Edessä olisi saunailta. Hänet oli kutsuttu mukaan. Nämä olivat elämän parhaita hetkiä. Taakse jäi koti ja kaikki se huoli ja pelko, jotka asuivat siellä, varsinkin tänään, kun isä oli tullut humalassa kotiin. Silti Anna oli sitä mieltä, että hänen isänsä oli reilumpi kuin alakerran setä, joka oli yöllä juoksuttanut perheensä lumihankeen saatuaan känniraivarinsa. Vain kesällä oli isä alkanut hakata äitiä niin, että äiti oli pyytänyt lapsia menemään ulos.
Tämä on Jumalan lahja! Taivaan isä varmaan tykkää musta, pohti pikku-Anna hypätessään saunasta juuri sataneen vitivalkoisen lumen syliin ystävänsä kanssa, riemulla.
© AilaKaarina
Viikon 37/2022 Krapuhaaste/kuvahaaste, 100 sanaa kera otsikon:
.jpg)