Suojamuuri

76. Suojamuuri

Hiljaisuus. Miten vahvasti se oli taas läsnä joka huoneessa, kun hän kiersi niitä kotiin tultuaan! Hän yritti tavoittaa aiemmin lausuttuja sanoja kuin hiukkasia ilmasta, iloisia, vakavia, arkisia. Sanoja, joita hän oli puhellut tyttärensä ja lapsenlastensa kanssa. Kaksi päivää oli ensin tytär kyläillyt hänen luonaan ja sen jälkeen olivat pojan lapset olleet saman verran. Hän oli juuri vienyt heidät takaisin vanhempiensa luo. Miten tämä olikin kerta kerralta vaikeampaa! Kaikki ne keskustelut: läheiset, hauskat, jokapäiväisistä syvällisiin; naurut, leikin äänet, syleilyt, halaukset. Neljä vuorokautta oli

elämä asunut hänen kodissaan. Ja nyt oli omien lasten syntymän myötä kuin itsestään rakentunut suojamuuri jälleen murenemassa ympäriltä ja pian tuleva iltayö ja nukkumaanmeno pelotti. Toinen ihminen oli poissa. Hänen katseensa, hänen sanansa. Hänen hengityksensä, säteinen utu, joka levitteli pieniä arkisen onnen pisaroita. Hänen oman ihonsa herkät tuntosarvet, jotka lähettivät 

ja ottivat vastaan viestejä, ihosta ihoon kuin antennit ja jotka olivat kaiken muun lisäksi pitäneet hänet läsnä hetkessä, olivat kääntymässä sisään päin. Toinen maailma teki jo hyökkäystään. 

© AilaKaarina

Leikki

75. Leikki

 – Enkä lähde! kolmevuotias Emilia sanoi tuittu ilme kasvoillaan ja istua nökötti portailla kuin olisi liimattu siihen. Lähes joka-aamuinen taistelu oli alkamassa jälleen. Ei auttanut muu kuin napata kiljuva tyttö kainaloon ja kantaa pihakäytävälle. Sama tulisi toistumaan illemmalla, kun hän hakisi vahvassa tahtoiässä olevan tyttärensä päiväkodista. Illalla

he katsoivat videota, jonka Anna oli juuri ostanut. Se kertoi ketunpoika Topin ja koiranpentu Tessun ystävyydestä mutta Aatun, Tessun omistajan kivääriä Topi sai jatkuvasti pakoilla ja juosta karkuun! Seuraavana aamuna 

Anna sanoi Emilialle: – Kulta, leikitäänkö? Kumpi haluat olla, Topi vai Tessu?

– Mä oon Topi! Kiitollisena oivalluksestaan Anna tarttui Emilian käteen ja sitten juostiin!

© AilaKaarina

Viikon 43/2020 Krapu: otsikon kanssa 100 sanaa, ja sanat kolme, kiitollinen ja ostaa pitää näkyä tekstissä; sanoja saa toki taivuttaa. Lisää Krapuja 

SusuPetal in blogissa

 (osoitteessa: https://susupetalsanat.wordpress.com/)

Pieni onni

74. Pieni onni 

 

Tuuli oli raju ja sateenvarjo kääntyi nurin. Hän väisti auton jonka eteen oli ollut kävelemässä. Ratin takana oli vanhempi mies, joka mulkaisi häntä kiukkuisesti ja huristi tiehensä. Kohta hän olisi uudessa asunnossaan. Se oli vain pieni alivuokralaishuone, mutta hän oli siitä onnellinen. Vihdoinkin hänellä oli oma huone, ylellisyys, jollaista hänellä ei koskaan ennen ollut ollut. Ja hän oli päässyt pois maalta, peräti pääkaupunkiin. Tällainen syksykin vielä! Tätä hän rakasti, syksyn rehellistä alastomuutta, jossa saattoi levätä pelotta pitkän, leveähelmaisen takin sisällä. Punaista takkiaan tyttö kutsui teltaksi. Se suojasi katseilta, kuten syysillan pimeyskin. Pahimpia olivat keski-ikäiset pönäkät sudet kiiluvine silmineen.

© AilaKaarina

 

Viikon 42/2020 Krapu: 100 sanaa kera otsikon ja annetut kolme sanaa ovat asunto, rehellinen ja pelätä.

 

Tupaantuliaiset

 73. Tupaantuliaiset

Karhuperhe oli ollut hätää kärsimässä. Metsäyhtiö oli ensin kaadattanut avohakkuilla ison osan kotimetsää ja sitten myrsky oli jatkanut tuhoa niin, että karhut olivat jääneet kodittomiksi. Vaihtoehtoja ei ollut ja niinpä ei auttanut muu kuin ohjata tassut ihmisten ilmoille. Kuinka sattuikaan, karhuperhe oli pakomatkallaan törmännyt ihmisperheeseen, joka teki pettyneenä paluuta aiotulta metsäretkeltään. Ihmiset olivat olleet ystävällisiä eivätkä olleet edes pelänneet heitä! Lopulta he olivat lainanneet karhuille omaa rakenteilla olevaa taloaan. Ja tänään           

Perhe Lundby juhlii heidän kanssaan, kun lainakoti on vihdoin saatu jonkinmoiseen kuntoon. Paljon puuttuu kaikenlaista eivätkä talon etuseinätkään ole vielä paikoillaan, mutta sellaiset seikat eivät tätä turkkiperhettä haittaa.

© AilaKaarina

Viikon 40/2020 Krapu; 100 sanaa otsikon kanssa ja tekstissä on oltava sanat ohjata, paljon ja myrsky, joita saa taivuttaa. Krapua emännöi SusuPetal.

Ps. Teinit juoksivat keittiöön, kun näkivät valtavan isot hodarit ja hampurilaiset, ja nuoremmat kipaisivat lastenhuoneeseen leikkimään. Muu väki kävi yläkerrassa ihailemassa Karhuperheen makuuhuonetta ja kaikkea, mitä rakennusporukka oli saanut valmiiksi. Naiset piipahtivat kylppärissä, ukki ja nuorempi herra Lundby kummastelivat sitten jo alakerrassa arkkitehdin mokaa, kun ovi kääntyi portaiden eteen. Pihalla olevat vauvat alkoivat parkua, ensin toinen, jonka itkuun toinenkin heräsi. Iskät, jotka olivat vuorostaan hoitovapaalla, riensivät hakemaan vauvat vaunuineen sisään. Toinen isistä alkoi laulaa tuutulaulua pienokaiselleen. Sen pituinen se 😁.

Ps. Tämä talo asukkeineen on lapsenlapsia varten tehty <3 

Suhteellista

72. Suhteellista

Hän oli valmis repimään hiukset päästään, niin vihainen, pettynyt, surullinen ja onneton hän oli. Jälleen hän tuijotti kelloa, odotti, valmiina lähtöön, jalat kohti ulko-ovea! Viha laimeni vähitellen peloksi, suru lopulta tutuksi tyhjyyden tunteeksi. Tänään ei ainakaan kannattanut toivoa soittoa, anteeksipyyntöä, selityksiä. Selittelyjä. Eikä mikään muuttuisi. Mies oli patologinen valehtelija. Niin paljon sentään hyvääkin löytyi, että hän oli kiintynyt mieheen. Ja kyllä hän tiesi, että todellinen syy miksi hän ei kyennyt päästämään irti, oli ajatuskin yksin jäämisestä eron jälkeen. Jäätävä kylmyys työntyi heti ruumiin ja mielen ytimiin, niiden syvimpiin kerroksiin. Alituinen, toistuva pettyminenkin oli helpompi kestää, kauan sitten opittu taito.

© AilaKaarina

Viikon 39/2020 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa, ja annetut sanat: valmis, repiä ja kello.

Lisää 100 sanan Krapuja löytyy osoitteesta SusuPetal | Krapuhaasteet

Kissa

71. Kissa

He olivat tehneet kävelylenkin. Kissa oli, kuten joka ikinen kerta, tekeytynyt vähän väliä kuolleeksi. Annan oli täytynyt toistamiseen ottaa se syliinsä, taluttaa koiraa toisella kädellä ja kantaa lopulta siinä kakkapussiakin. He saapuivat 

pihaan ja hän laski kissan maahan. Saman tien se erinomaisen elävänä ryntäsi pensaaseen. Koira seisoi rauhallisena Annan vierellä. Se oli 10-vuotias rhodesian ridgeback ja väsynyt lenkin jälkeen. Vähitellen

Anna alkoi ihmetellä, kun kissan hihna ei liikkunut enää lainkaan. Hän rupesi vetämään sitä itseään kohti – ja saaliina oli tyhjät valjaat. Olisihan hänen jo pitänyt se arvata. Vakaasti hän antoi pyhän lupauksen itselleen, ettei koskaan enää yrittäisi kouluttaa kissaansa.

© AilaKaarina

Otsikon kanssa 100 sanan viikon 38/2020 Krapuhaaste avainsanoilla arvata, lupaus, koskaan.

Hajurako

 70. Hajurako

Anna astui huoneestaan tupatilaan ja pentu ampaisi sähäkkänä kiinni hänen farkunlahkeisiinsa. Aamusta iltaan kissa oli ollut tavallistakin tuitumpi, suorastaan jo ärsyttävä, vaikka hän yleensä suhtautui outoon kattiinsa huumorilla. Onneksi apu oli aina lähellä. Annan tarvitsi vain huutaa koiraansa nimeltä ja Sarabi riensi vauhdilla sohvaltaan pelastamaan häntä ja pentu livisti tiehensä kuin musta salama jonnekin omista lepopaikoistaan. Häntä Simba ei totellut juurikaan, mutta koiran tarvitsi vain olla läsnä ja kissa oli kuin pehmolelu! Koira toki hyväksyi nöyrän alamaisensa, jopa sohvalle, mutta vain taakseen ja hajuraon päähän. Jos pentu yritti hissukseen hivuttautua lähemmäksi, Sarabin napakka murahdus lennätti sen vikkelästi takaisin lähtöruutuun.

© AilaKaarina

Viikon 37/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon kanssa avainsanoilla pelastaa, paikka ja ärsyttävä.

(Kuvassa kissa sai vielä aivan alkuaikoina olla näin liki koiraa muutaman kerran. Mutta mitä isommaksi se kasvoi sitä isomman piti välinkin olla!)