(Taianomainen yö paperilla)

 78. (Taianomainen yö paperilla)

Helmikuun lopun yötaivas oli täynnä tähtiä. Ne loistivat syvällä kaikkeuden sylissä. Hän oli juuri aikeissa mennä sisälle kun kuuli sen. Ääni leikkasi voimalla taivaan kaarta, singahti korkealle kuin nuoli kiiltävine kärkineen, viipyi hetken ja katosi. Oli täydellisen hiljaista, niin kuin kaikki hänessä ja hänen ympärillään olisi jähmettynyt niille sijoilleen ja odottanut milloin nuoli liitäisi uudelleen halki pimeyden. Pian se taas kiisi ilmassa. Sen kärki oli edellistä terävämpi, vahvempi, mutta pinta rosoisempi. Ja kaarena se lävisti

kahdet sydämet; hän tunnisti sen kaiken, ja tunnusti sen kaiken: sydänyön yksinäisyydessä hiipi kettu. Sen huudossa kuului jälleen tuttu, elämää läpitunkeva kutsu.

© AilaKaarina

Viikon 48/2020 Krapu ja haastesanoina täytyy tekstissä näkyä: taianomainen, paperi ja hiipiä.

Marraskuu

 77. Marraskuu

”Marraskuu on kuukausista yksinäisin. Kukaan ei odota sitä, ei kaipaa. Sille ei ole minkäänlaista tarvetta! Ei kenenkään taholta. Niin kuin se itsekin olisi hylännyt itsensä. Se on vailla toivoa eikä siltä myöskään toivota mitään. Paitsi, että häipyisi jo!”, tyttö kirjoitti päiväkirjaansa. Koulukaverit olivat

kotibileissä. Häntä ei ollut kutsuttu mutta ei hän olisi mennytkään. Ei ollut mitään päällepantavaa. Koulukaverit vain ilkkuisivat hänen selkänsä takana, kuiskuttelisivat armottomasti hänen vanhoista vaatteistaan. Kuukausiin 

ei äiti ollut voinut antaa rahaa lapsilisistä kuin vain kaikkein tärkeimpiin ostoihin, kuukautissuojiin, alusvaatteisiin. Nyt loppuisivat lapsilisätkin, sillä hän täyttäisi 17 vuotta. Koulu oli lopetettava kevääseen. Jostain oli löydettävä töitä.

AilaKaarina 

Viikon 47/2020 Krapu: 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat tarve, ilkkua ja armoton on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal

Suojamuuri

76. Suojamuuri

Hiljaisuus. Miten vahvasti se oli taas läsnä joka huoneessa, kun hän kiersi niitä kotiin tultuaan! Hän yritti tavoittaa aiemmin lausuttuja sanoja kuin hiukkasia ilmasta, iloisia, vakavia, arkisia. Sanoja, joita hän oli puhellut tyttärensä ja lapsenlastensa kanssa. Kaksi päivää oli ensin tytär kyläillyt hänen luonaan ja sen jälkeen olivat pojan lapset olleet saman verran. Hän oli juuri vienyt heidät takaisin vanhempiensa luo. Miten tämä olikin kerta kerralta vaikeampaa! Kaikki ne keskustelut: läheiset, hauskat, jokapäiväisistä syvällisiin; naurut, leikin äänet, syleilyt, halaukset. Neljä vuorokautta oli

elämä asunut hänen kodissaan. Ja nyt oli omien lasten syntymän myötä kuin itsestään rakentunut suojamuuri jälleen murenemassa ympäriltä ja pian tuleva iltayö ja nukkumaanmeno pelotti. Toinen ihminen oli poissa. Hänen katseensa, hänen sanansa. Hänen hengityksensä, säteinen utu, joka levitteli pieniä arkisen onnen pisaroita. Hänen oman ihonsa herkät tuntosarvet, jotka lähettivät 

ja ottivat vastaan viestejä, ihosta ihoon kuin antennit ja jotka olivat kaiken muun lisäksi pitäneet hänet läsnä hetkessä, olivat kääntymässä sisään päin. Toinen maailma teki jo hyökkäystään. 

© AilaKaarina

Leikki

75. Leikki

 – Enkä lähde! kolmevuotias Emilia sanoi tuittu ilme kasvoillaan ja istua nökötti portailla kuin olisi liimattu siihen. Lähes joka-aamuinen taistelu oli alkamassa jälleen. Ei auttanut muu kuin napata kiljuva tyttö kainaloon ja kantaa pihakäytävälle. Sama tulisi toistumaan illemmalla, kun hän hakisi vahvassa tahtoiässä olevan tyttärensä päiväkodista. Illalla

he katsoivat videota, jonka Anna oli juuri ostanut. Se kertoi ketunpoika Topin ja koiranpentu Tessun ystävyydestä mutta Aatun, Tessun omistajan kivääriä Topi sai jatkuvasti pakoilla ja juosta karkuun! Seuraavana aamuna 

Anna sanoi Emilialle: – Kulta, leikitäänkö? Kumpi haluat olla, Topi vai Tessu?

– Mä oon Topi! Kiitollisena oivalluksestaan Anna tarttui Emilian käteen ja sitten juostiin!

© AilaKaarina

Viikon 43/2020 Krapu: otsikon kanssa 100 sanaa, ja sanat kolme, kiitollinen ja ostaa pitää näkyä tekstissä; sanoja saa toki taivuttaa. Lisää Krapuja 

SusuPetal in blogissa

 (osoitteessa: https://susupetalsanat.wordpress.com/)

Pieni onni

74. Pieni onni 

 

Tuuli oli raju ja sateenvarjo kääntyi nurin. Hän väisti auton jonka eteen oli ollut kävelemässä. Ratin takana oli vanhempi mies, joka mulkaisi häntä kiukkuisesti ja huristi tiehensä. Kohta hän olisi uudessa asunnossaan. Se oli vain pieni alivuokralaishuone, mutta hän oli siitä onnellinen. Vihdoinkin hänellä oli oma huone, ylellisyys, jollaista hänellä ei koskaan ennen ollut ollut. Ja hän oli päässyt pois maalta, peräti pääkaupunkiin. Tällainen syksykin vielä! Tätä hän rakasti, syksyn rehellistä alastomuutta, jossa saattoi levätä pelotta pitkän, leveähelmaisen takin sisällä. Punaista takkiaan tyttö kutsui teltaksi. Se suojasi katseilta, kuten syysillan pimeyskin. Pahimpia olivat keski-ikäiset pönäkät sudet kiiluvine silmineen.

© AilaKaarina

 

Viikon 42/2020 Krapu: 100 sanaa kera otsikon ja annetut kolme sanaa ovat asunto, rehellinen ja pelätä.

 

Tupaantuliaiset

 73. Tupaantuliaiset

Karhuperhe oli ollut hätää kärsimässä. Metsäyhtiö oli ensin kaadattanut avohakkuilla ison osan kotimetsää ja sitten myrsky oli jatkanut tuhoa niin, että karhut olivat jääneet kodittomiksi. Vaihtoehtoja ei ollut ja niinpä ei auttanut muu kuin ohjata tassut ihmisten ilmoille. Kuinka sattuikaan, karhuperhe oli pakomatkallaan törmännyt ihmisperheeseen, joka teki pettyneenä paluuta aiotulta metsäretkeltään. Ihmiset olivat olleet ystävällisiä eivätkä olleet edes pelänneet heitä! Lopulta he olivat lainanneet karhuille omaa rakenteilla olevaa taloaan. Ja tänään           

Perhe Lundby juhlii heidän kanssaan, kun lainakoti on vihdoin saatu jonkinmoiseen kuntoon. Paljon puuttuu kaikenlaista eivätkä talon etuseinätkään ole vielä paikoillaan, mutta sellaiset seikat eivät tätä turkkiperhettä haittaa.

© AilaKaarina

Viikon 40/2020 Krapu; 100 sanaa otsikon kanssa ja tekstissä on oltava sanat ohjata, paljon ja myrsky, joita saa taivuttaa. Krapua emännöi SusuPetal.

Ps. Teinit juoksivat keittiöön, kun näkivät valtavan isot hodarit ja hampurilaiset, ja nuoremmat kipaisivat lastenhuoneeseen leikkimään. Muu väki kävi yläkerrassa ihailemassa Karhuperheen makuuhuonetta ja kaikkea, mitä rakennusporukka oli saanut valmiiksi. Naiset piipahtivat kylppärissä, ukki ja nuorempi herra Lundby kummastelivat sitten jo alakerrassa arkkitehdin mokaa, kun ovi kääntyi portaiden eteen. Pihalla olevat vauvat alkoivat parkua, ensin toinen, jonka itkuun toinenkin heräsi. Iskät, jotka olivat vuorostaan hoitovapaalla, riensivät hakemaan vauvat vaunuineen sisään. Toinen isistä alkoi laulaa tuutulaulua pienokaiselleen. Sen pituinen se 😁.

Ps. Tämä talo asukkeineen on lapsenlapsia varten tehty <3 

Suhteellista

72. Suhteellista

Hän oli valmis repimään hiukset päästään, niin vihainen, pettynyt, surullinen ja onneton hän oli. Jälleen hän tuijotti kelloa, odotti, valmiina lähtöön, jalat kohti ulko-ovea! Viha laimeni vähitellen peloksi, suru lopulta tutuksi tyhjyyden tunteeksi. Tänään ei ainakaan kannattanut toivoa soittoa, anteeksipyyntöä, selityksiä. Selittelyjä. Eikä mikään muuttuisi. Mies oli patologinen valehtelija. Niin paljon sentään hyvääkin löytyi, että hän oli kiintynyt mieheen. Ja kyllä hän tiesi, että todellinen syy miksi hän ei kyennyt päästämään irti, oli ajatuskin yksin jäämisestä eron jälkeen. Jäätävä kylmyys työntyi heti ruumiin ja mielen ytimiin, niiden syvimpiin kerroksiin. Alituinen, toistuva pettyminenkin oli helpompi kestää, kauan sitten opittu taito.

© AilaKaarina

Viikon 39/2020 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa, ja annetut sanat: valmis, repiä ja kello.

Lisää 100 sanan Krapuja löytyy osoitteesta SusuPetal | Krapuhaasteet