24. Ensirakkaus
Syvältä kurkusta nousi huuto. Kyyneleet, joita hän oli yrittänyt estää kotimatkalla siinä täysin onnistumatta, ryöpsähtelivät nyt esiin valtoimenaan. Kyynelharson läpi hän oli nähnyt miten jotkut matkustajat olivat katsoneet häntä, kuka myötätuntoisesti, kuka säälivästi. Anna makasi sängyllä, kurottautui voimistamaan radion volyymia, jotta itku hukkuisi siihen. Elämä oli ohi. Rauli oli jättänyt hänet. Hän kuunteli omaa itkuaan, samanlaista jota oli kerran lapsena joutunut hetken kuuntelemaan kissan satutettua itsensä pahasti, haavoitetun eläimen ulinaa.
Yksinäisyys. Anna maisteli sanaa kuin olisi juuri löytänyt sen, vaikka oli kerran antanut sille nimenkin, ’avaruuskompleksi’. Oli vain hyytävän kylmää ja pimeää. Musertava pienuuden tunne. Hän huomasi kääntyneensä sikiöasentoon.
© AilaKaarina
(100 sanan tarina otsikon kanssa.)
(Nimen muutin Ensirakkaudeksi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.