26. Tunnustus
Marcus seisoi tytön oven edessä, oli seissyt jo jonkin aikaa. Kädessään hän piteli kukkakimppua jonka oli ostanut läheisestä kukkakaupasta. Entä jos tyttö ei tykännytkään kukista tai ei ainakaan näistä, jotka hän oli valinnut? Anna. Nimikin niin kaunis. He olivat jutelleet vain joitakin kertoja. Useimmiten tyttö tuli ja meni nopeasti porraskäytävässä kuin olisi ollut myöhässä jostakin, huikkasi hänelle heit ja oli poissa. Marcus jäi aina seisomaan ja katsomaan tytön perään. Hänellä
ei ollut aavistustakaan mitä sanoisi nyt, vaikka oli miettinyt sanoja monta kertaa. Kädet hikosivat. Ei, nyt oli soitettava ovikelloa! Hän painoi nappia. Toisen painalluksen jälkeen kuului kun eteisen väliovi aukaistiin. Sitten tyttö seisoikin jo siinä. Kauniina. Aivan liian kauniina ja tervehti häntä hieman yllättyneen näköisenä. Marcus ojensi kukat, sai sanotuksi ‘ole hyvä’ ja alkoi peruuttaa kohti omaa vastapäistä oveaan. Tytön silmät revähtivät suuriksi, hän hymyili ja kiitti. Marcus kääntyi ympäri ja palattuaan kotiinsa hän huomasi, että pieni kortti, jonka hän oli niin huolella kirjoittanut, oli pöydällä. Jokin monista luonnoksista oli ilmeisesti kukkakäärön sisällä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä se sisälsi, sillä hän oli leikillään kokeillut mitä hulluimpia pyyntöjä.
© AilaKaarina
Hei Aila ! Rakastan tuotoksiasi.tääkin niin söpö tarina ,vaikkakin nolo loppu !Voi hyvin !
VastaaPoistaVoi, kiitos rakas, ihana Else ♥.
VastaaPoistaMuutin tarinan loppua, kun en kestänyt Marcusta ihan noin ujona ☺.
Poista(Runonevan 15. haasteeseen Tunnustus.)
VastaaPoistaNyt siis 36. haasteeseen, koska Runonevasta hävisivät kaikki haastenumeroilla 13–33 olevat runot.
PoistaJa nyt siis haasteeseen 3, kun taas runoneva katosi avaruuksiin vähäksi aikaa 😁.
VastaaPoista