Kiinni

97. Kiinni

Painostaminen? Hirveä sana, mutta oliko hän jollakin tavoin syyllistynyt sellaiseen ja siksi Irina oli lähtenyt?, Kristian pohti. Hän muisteli olleensa vain kerran aiemmin ihastunut ennen Irinaa, mutta eihän siitä ollut mitään tullut. Irina oli ollut hänen nuoruutensa ainoa rakastettu, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde. Eräänä päivänä, kun he olivat poistuneet

yhtä aikaa kirjastosta, naisen silloisesta työpaikasta, tämä oli kutsunut Kristianin viettämään syntymäpäiväänsä läheiselle terassille. "Onnitellut!", oli Kristian huudahtanut, salaa ennen kaikkea itselleen. Siitä illasta lähtien he olivat seurustelleet. Kunpa hän olisi silloin ymmärtänyt, ettei hänenlaisensa ihminen olisi saanut edes toivoa elämäänsä Irinan kaltaista olentoa. Ei mitään niin ihmeellistä.

© AilaKaarina

Viikon 17 / 2021 Krapu sanoilla onnittelut, painostaminen ja kirjasto (sanoja saa taivuttaa). Krapua emännöi SusuPetal.

Lisää Krapuja täällä:

SusuPetal

 

Syreenipensaat

96. Syreenipensaat

Marcus huomasi syreenipnsaiden silmut. Tuntui hyvältä, vihdoinkin. Vain keväiseltä. Siitä kun Irina oli ennen lähtöään sanonut, että hän palaisi ennen kuin syreenit kukkivat, oli vuosia. Hän oli lakannut odottamasta, muisti vain nuo sanat. Kerran

ne olivat merkinneet hänelle kaikkea. Alkuun tielle tuijottaminen oli sujunut helposti, sillä hetkeäkään hän ei ollut epäillyt etteikö Irina tulisi. Koko kylmän, ankaran talven hän oli odottanut rauhallisesti, mutta kevättä kohden aina vain kiihkeämmin. Kesän saapuessa 

Marcus lopulta ymmärsi jäänensä yksin. Hän käänsi työpöytänsä niin ettei nähnyt pihaporttia. Mutta syreenipensaat näkyivät. Vuodesta toiseen ne vilkuttivat hänelle tyhjiä tai täysiä oksiaan minne tahansa hän ikkunoistaan katsoikin.

© AilaKaarina

Viikon 16/2021 Krapu sanoilla helppo, odottaa ja ankara, jotka on siis oltava tekstissä (taivuttaa saa).

Jatkoa tarinalle nro 19 (ei Krapuhaaste), jonka nyt pyynnöstä lisään tänne: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/ennen-kun-syreenit-kukkivat_8.html

 

Yksinäisyys

95. Yksinäisyys

Jospa hän vain nyt suostuisi. Hyväksyisi, lopultakin. Antaisi päivien tulla niin kuin ne tulisivat, taistelematta vastaan. Yrittämättä enää uskotella, että elämällä olisi muutakin tarjottavaa kuin tämä: yksinäisyys. Sillä loppujen lopuksi se oli ennen kaikkea mielentila. Hänen mielensä tila, koti. Ei niin läheistä, rakasta aikuissuhdetta ollut koskaan ollut, etteikö hän olisi aina jossakin mielensä pohjalla tuntenut sen, kylmäävän aution tilan. Sellaisina hetkinä se oli tuntunut suorastaan kidutukselta. Niin kuin ne piuhat, jotka saivat tuntemaan yhteenkuuluvuutta, olisivat aina olleet hieman vialliset. Vain lastensa ollessa pieniä hän oli kokenut syvää läheisyyttä; kantanut sylissään keväisten päivien pirteää, huikaisevaa valoa ja luomisvoimaa. Rakkautta.

© AilaKaarina

Viikon 15/2021 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Sanat kidutus, koti ja pirteä on oltava tekstissä.

 

Kaksi elämää

94. Kaksi elämää

Tee oli liian kuumaa, melkein vielä kiehuvana kupissa. Hän istui keittiön pöydän ääressä, oli hetkeä aiemmin tullut kotiin miehen luota jota oli tapaillut jo useamman vuoden. Oma mies oli matkoilla, lapset viettivät rakkaalla anopilla viikonloppunsa viimeisä tunteja. Olo oli kevyt, vaikka väsyttikin lyhyiksi jääneiden unien vuoksi. Siinä istuessaan hän ei muuta toivonut kuin että saisi vielä kauan pitää tällaisena kaiken. Iloa tuovat salaiset yöt, hitaat aamut, hitaat syleilyt ennen eroa, ennen rullaverhojen nostoa ylös, ennen pian koittavaa päivää. Nyt se päivä oli tässä, loputtomina tunteina ennen lasten kotiintuloa, kolmen ihanan villikon. Illalla tulisi myös mies. Niin rakas hänkin.

© AilaKaarina

Viikon 14 Krapu avainsanoilla kiehuva, yö ja rulla. 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa, joita toki saa taivuttaa, on oltava tekstissä.