141. Kun koti on liian kaukana
Se tapahtui päivää ennen kuin lähtökäsky tuli. Nuori tyttö oli käynyt mummiaan tapaamassa. He olivat viettäneet muutaman tunnin yhdessä. Isoäiti oli tapansa mukaan touhunnut keittiössä patalaput käsissään, nyt valmistellut eväitä huomista muuttoa varten. Alkoi jo hämärtää ja tytön oli lähdettävä kotiin. Matka oli tehtävä honkia tiheästi kasvavan metsän läpi. Äkkiä
kuului jyrinää. Hän katsoi ylös taivaalle, näki puiden latva-aukoista suurten peltilintujen lentävän korkealla päänsä yllä. Tyttö lähti juoksemaan kauhun jähmettämä kankeus jaloissaan. Puiden seasta syöksyi nuori sotilas, kaappasi hänet kainaloonsa, kantoi kuoppaan, jonka oli itselleen kaivanut hongan kylkeen ja vaihtoi nopeasti kypäränsä tytön pään suojaksi.
© Ailakaarina
Viikon 46/2022 Krapu. 100 sanaa kera otsikon, ja kolme sanaa on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa): aukko, tiheä, pata. Kravun tarjoaa SusuPetal
SusuPetal
(Omistettu karjalaiselle äidilleni 03.12.1928-18.10.2022)
Pelastus viime hetkellä. Oliko tositarina äidistäsi?
VastaaPoistaLämmin osanottoni.
Kiitos SusuPetal <3. Tarina on äitini kertomaa, mutta täysin varma en ole, oliko hän mummilassa vai muualla kylässä. Mutta kun tuo sana 'pata' piti jotenkin saada mukaan, niin kirjoitin näin. Nuori sotilas kuitenkin pelasti äitini turvaan. Rauha molemmille <3.
PoistaRitarillinen sotilas, hienoa.
VastaaPoistaKyllä oli. Kiitos Cara <3
PoistaTuo sotilas olisi ilman muuta urhoollisuusmitalin ansainnut. Toivottavasti monella nyt käytävissäkin sodissa olisi "suojelusenkelinsä".
VastaaPoistaEn voi tietää mitä tälle nuorelle miehelle tapahtui soda aikana. Mutta kaikki kunnioitukseni hänelle. Kiitos aimarii <3
PoistaOlipa sotilas oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Koskettava tarina kerrottavaksi jälkipolville.
VastaaPoistaKyllä anli itse! Kiitos kommentistasi <3
PoistaMenossa oleva sota palauttaa mieleen monia kertomuksia suomalaisten vastaavista koettelemuksista aikoinaan. Meidän olisi aiheellista olla kiitollisia seuranneesta sodattomasta ajasta ja ajatella nykyisiä ongelmiamme enemmän suhteessa sota-aikaan.
VastaaPoistaOlen toisen polven evakko ja luulen, että ymmärrän mitä tarkoitit. Olen aika isosti kiitollinen kaikesta mitä elämä on antanut. Kiitos pasanen.
PoistaLämmin osanottoni<3 Äitisi sai elää pitkän elämän. Muistelus on kaunis sodan julmuudessa!
VastaaPoistaKiitos Maarit <3
VastaaPoistaVavahduttava kertomus. Ja muistuttaa siitä, että ihmiskunta ei ole vieläkään oppinut läksyään.
VastaaPoistaKiitos Äijä <3. Niinpä. Olisi vähän kiire jo oppia.
Poista