143. Huvila hedelmäpuutarhassa
Kesän alussa olivat tytöt tehneet läheiseen metsään risumajan. He olivat parhaat ystävät ja keksivät mitä hauskimpia leikkejä. Mielikuvituksella ei ollut rajaa. Metsässä
asui myös karhuperhe, perin kiltti ja ystävällinen joukko, mutta risumajaan he eivät kaikki mahtuneet. Yllättäen he löysivät tyhjillään olevan, omalla puutarhalla sijaitsevan talon läheltä. Se oli kalustettu ja kooltaan kuin tavallista suurempi leikkimökki. Sinne mahtuivat karhutkin mainiosti. Annalla oli oma poni, joka pääsi asumaan alakerran huoneeseen kissojen, koiran ja Annikan moottoripyörän kanssa. Se huone oli isäkarhun lempipaikka, jossa hän nukkui yötkin, sillä sänkyyn hän ei ollut edes tottunut. Kesäpäivät kuluivat leikkiessä karhuystävien kanssa ilman huolen häivää.
© Ailakaarina
Viikon 48/2022 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa ovat maja, talo ja huvila. Kravun tarjoaa SusuPetal
SusuPetal
(Talo on lapsenlapseni leikissä nyt ja paljon on vielä keskeneräistä, mutta se ei leikkijää haittaa. Joskus myöhemmin siitä tullee Lundby-hahmojen koti.)
Kuvia Orchard Avenue Dolls Housen asukeista:
Katselin vajaat 15 vuotta sitten veljentyttären leikkiä. Ihailin hänen kykyään viedä tarinaa ja keksiä osuvia vuorosanoja.
VastaaPoistaJotain tämän tapaista se oli.
Kiitos kommentistasi Äijä. Hauskaa tämä on aikuisellekin, kun on leikkimieltä... ;D
PoistaVain mielikuvitus rajana leikeissä, eikä sekään riitä! Viehättävää.
VastaaPoistaKiitos SusuPetal <3
PoistaTuo on kyllä lapsille ollut oikea luxusmökki.
VastaaPoistaKyllä. Olen vähän luvatta kopioinut Kurenniemen Onnelin ja Annelin tarinaa. Leikkiessään lapsenlapseni kutsuukin nukkeja näillä nimillä, sillä hän on ollut hyvin ihastunut Onnelin ja Annelin tarinoihin.
PoistaMonen lapsen suosikkileikkejä ovat majan rakentaminen ja siellä leikkiminen. Minullakin on ollut maja.
VastaaPoistaEi kuitenkaan koskaan näin upeaa nukkekotia.
Mielikuvitusta ei lapsena rajoita mikään ja hienoa on, että lapsenmielen jo kadottanutkin löytää se uudelleen lastenlastensa kera leikkiessään.
Kiitos aimarii <3 Työni vuoksi en varmaan koskaan kadottanut lapsenmieltäni (eihän siitä duunista mitään olisi tullut ilman sitä ;). Ja lapsenlapset ovat pitäneet huolta siitä, ettei se mihinkään taida enää edes kadota.
PoistaVuosien takaa kaikuu mielessä selostusta: tämä ois...ja jookos...:)
VastaaPoista:D joo, ja sitä on kiva kuunnella <3 Kiitos kommentistasi pasanen.
PoistaOi, mitä söpöstelyä täällä onkaan! Olen seurannut pienoismallikilpailua AVA:lla. Ihan mieletöntä miten ihmisen kädet saa aikaan mini- tai mikrokokoisia asioita pieniin taloihin ja kaikkiin erilaisiin huoneisiin/tiloihin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Tulin tänne koska se kuuluu bloggaamisen hyviin tapoihin! Ja mielelläni tulin :)
Kiitos BLOGitse <3
PoistaOnnellinen talo, kun karhut ja moottoripyörätkin mahtuu sulassa sovussa sinne :)
VastaaPoistaKiitos Maarit <3
Poista