keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Päiväkotielämää

 139. Päiväkotielämää



Päiväkodin lastentarhanopettajan pieneen hullutteluun ja leikkimieleen lapsiryhmä oli jo tottunut. Tosin syksyn uudet lapset hymyilivät vielä hieman hämmentyneinä, kun hän oli eteisessä vastaanottamassa pihalta sisälle tulijoita tumma viitta harteillaan ja silmiensä peittona hieno Batman-naamio jotka oli jostain löytänyt. Hän esitteli itsensä Superhoitajaopeksi. Rivakasti hän auttoi penkillä istuvia lapsia riisumaan kuravaatteensa kuin myös vessahommissa, käsienpesussa jne. Pian kaikki lapset olivat juonessa mukana. Kun suurin osa lapsista istui tuoleillaan ryhmähuoneessa syömässä näkkileipää ja juomassa vettä (mikä oli loistava apu verensokerin ylläpitoon ja rauhoittumiseen), hän alkoi käydä läpi päivärytmiä kuvien kanssa, jotta nuoremmatkin pääsisivät päivään kiinni. Lopuksi laulettiin omatekoinen laulu "Meidän jengi".


© AilaKaarina


Viikon 44/2022 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa, jotka on oltava tekstissä ovat apu, jengi ja tuoli. 

Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

 https://susupetalsanat.wordpress.com/

12 kommenttia:

  1. Pientä vaihtelua lapsille päiväkodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Leikkimieli ja pieni hulluttelu tekee kaikille hyvää :). Kiitos kommentistasi Cara.

      Poista
  2. Lapsilla on varmaan hauskaa superhoitajaopen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli. Ja luulen että superhoitajaopella oli myös hauskaa. Kiitos kommentistasi SusuPetal.

      Poista
  3. Hyvä että rutiinipäivään löytyi pientä hulluttelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pasanen. Päivä ilman pientä hulluttelua oli melkein kuin hukkaan heitetty päivä suuren lapsiryhmän ollessa kyseessä. Kummasti porukka aina rauhoittui, kun tapahtui jotain tavallisesta poikkeavaa ;).

      Poista
  4. Pieni hulluttelu pitää pirteänä, mutta ei liian kun ruokkii näkkärillä ja vedellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti tuo pieni hetki näkkileipää syöden ja vettä hörppien auttoi, kun lapset tulivat nälkäisinä sisälle. He keskittyivät paremmin, kun ei jano&nälkä kiljunut vatsassa. Ja ruoka maistui ihan yhtä hyvin ja kenties paremmin, kun ei tarvinnut nälkäänsä tunkea sitä hätäisesti kahmalokaupalla sisuksiinsa. Kiitos kommentistasi Elegia.

      Poista
  5. Kunpa hulluttelevia ohjaajia olisi enemmän, kuitenkin semmoisia lempeän tiukkoja samalla... semmoisia maalaisjärjellä varustettuja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ltona vuosikymmeniä työtä tehdessäni opin varhain, että pieni hulluttelu kuuluu jokaiseen päivään. Tosin kun oli sairauspoissaoloja eikä sijaisia saanut, ei siihen aina ollut aikaa eikä edes voimia. Mutta se piti sitten yrittää korvata myöhemmin. Aika harvoin jouduin lapsille sanomaan metelin ylittäessä kaikki desibelirajat, että nyt jos ette rauhoitu, niin mä joudun näyttämään teille kauniit, mutta tehokkaat kitarisani ;). Yleensä vastaus oli, että ei tarvitse, me rauhoitutaan jo. Mutta parhaiten auttoi aina pieni hullutteluhetki <3. Ps. Tämä on tositarina, vain laulu oli eri. Kiitos kommentistasi Äijä.

      Poista
  6. On pikkuisille tosi kivaa, että heillä on noin innostava ja samalla hassutteleva tarhanope. Yhteishenkeä se lisää roimasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ikävä on ikuinen tuohon työhön. Mutta onneksi on lapsenlapset, jotka korvaavat paljon <3!

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.