Tout va bien (Kaikki on hyvin)

66. Tout va bien (Kaikki on hyvin)

Hän oli juonut. Ei paljon ja vasta illalla. Pöydällä oli luomuviinipullo ja kaksi täytettyä lasia. Hän joi vuoronperään molemmista, skoolasi ja toisteli ranskalaisen runon ’Déjeuner du matin’ sanoja, jotka hän osasi ulkoa. ‒ Joo, joo, kyllä minä jaksan, hän sanoi ääneen. ‒ Paitsi, että en. Kaikki tympäännytti. Ja tympääntyminen hävetti. Hänellä oli viihtyisä koti, lapset joita hän rakasti ja jotka rakastivat häntä, työ jota hän rakasti. Hänellä oli ystäviä. Hän oli terve. Hänellä oli harrastuksia. Kaikki siis oli ihan helvetin hyvin. Tämä oli vain se ”First World Problem”. Kaikki oli hyvin. Vain yksi puuttui. Hän paleli.

© AilaKaarina

Viikon 10 (2022) Krapuhaaste. Nyt ei ole kolmea sanaa vaan kuva. Kravun tarjoaa Susu Petal 

SusuPetal

Linkki runoon: Jacques Prévert - Déjeuner du matin (sous-titré en français)

Il a mis le café

Dans la tasse

Il a mis le lait

Dans la tasse de café

Il a mis le sucre

Dans le café au lait

Avec la petite cuillère

Il a tourné

Il a bu le café au lait

Et il a reposé la tasse

Sans me parler

 

Il a allumé

Une cigarette

Il a fait des ronds

Avec la fumée

Il a mis les cendres

Dans le cendrier

Sans me parler

Sans me regarder

 

Il s'est levé

Il a mis

Son chapeau sur sa tête

Il a mis son manteau de pluie

Parce qu'il pleuvait

Et il est parti

Sous la pluie

Sans une parole

Sans me regarder

 

Et moi j'ai pris

Ma tête dans ma main

Et j'ai pleuré.

https://lyricstranslate.com

Tässä käännös englanniksi:

Breakfast

He poured the coffee

Into the cup

He put the milk3

Into the cup of coffee

He put the sugar

Into the coffee with milk

With a small spoon

He churned

He drank the coffee

And he put down the cup

Without any word to me

 

He lit

A cigarette

He made circles

With the smoke

He shook off the ash

Into the ashtray

Without any word to me

Without any look at me

 

He got up

He put on

His hat on his head

He put on

His raincoat

Because it was raining

And he left

Into the rain

Without any word to me

Without any look at me

 

And I buried

My face in my hands

And I cried

https://lyricstranslate.com

Inventaario

65. Inventaario

Mikä olisi voinut mennä toisin? Tulos oli aina sama: ei mikään. Ei hän suinkaan uskonut kohtaloon. Vain aikakauteen, olosuhteisiin maassa jossa syntyi, sukupuoleen, ihonväriin. Niiltä ei voinut karata; ei lapsuudeltaan, mutta sen saattoi muuttaa. Suhteen lapsuuteensa. Hän oli katsonut

mustan sisään niin kauan, että se vähitellen sai värit, ensin sinisen ja sitten vihreää, punaista, oranssia, keltaista. Ei musta varsinaisesti kadonnut, surumieli, mutta se oli kaiken alla kuin kasvualusta, joka piti hänet tietoisena valinnoistaan. Se oli kukkiva multa, josta hän ammensi elämänvoimansa.

Sattumaa hän rakasti. Siitä muodostuvaa kohtaloa. Valintoja sattumista, tietoisia, sellaisia joista näkyi orastava seuraus. Hänen jokahetkinen kohtalonsa. Elämännälkä.

© AilaKaarina

Vanha tekstini muokattuna. Viikon 44/2020 Krapuhaaste, jossa annetut sanat ovat karata, kauan ja suhde. Sanoja saa taivuttaa. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/31/laura/

Salaisuus

64. Salaisuus

 

 

Monesti hän oli istunut siinä, yönsyvällä ikkunalaudalla, katsellut metsikköä, kysynyt nuorta itseään. Siitä talosta hän muutti pois pian sen jälkeen kun puut oli kaadettu, puiden kansa, jonka joku katsoi itsessään arvottomaksi ja josta rakennutti ökytalon, itselleen. Vielä vanhanakin hän muisti metsikön ja kaiken sen, mikä oli elänyt elämäänsä siellä, myös sen juurilla, maan alla. Metsän salainen maailma. Uuden kodin 

ikkunan takana oli vaahtera, jota hän ei myöskään unohtanut. Se seurasi häntä läpi vuosikymmenien ja syntyi uudelleen parvekkeen lähelle, viimeisen kodin, jota turvasi myös hopeapaju, syreeni ja koivut. Ja pihlaja, ihmeellinen pihlaja, jota ihmisen käsi oli karsinut, jotta ihminen mahtuisi maailmaansa, näkisi paremmin! Lähellä kotia

oli kaksi kuusta, kaksi suoraselkäistä vanhusta lähes kiinni toisissaan. Koskaan hän ei päässyt niiden ohi ilman pelkoa, etteivät ne enää olisi siinä, ei ilman läikettä rinnassaan kun ne vielä olivat, yhdessä. Hänen yksinäisen vanhuutensa ilo oli tässä, keveänä. Se liiteli neonvihreässä keväässä ja äkkiä olivat kukat ja tuoksut, oli kesä ja puiden antama suoja polttavalta auringolta. Hänen ilonsa oli syksyn väriloistossa ja talven unissa ja lopultakin siinä huolettomuudessa, ettei hän ehtisi saada selville, kuka hän itse on. Ei koskaan, ei kokonaan.

© AilaKaarina

Jännitysnäytelmä

Pahoittelen jälleen fontin epätasaisuutta. En saa sitä korjattua, vaikka kirjoittaisin koko tarinan uudelleen.

63. Jännitysnäytelmä

Keskiviikon rikossarja oli jo alkanut ennen kuin hän ehti television ääreen. Dekkarit olivat nykyään hänen lempiohjelmiaan, juuri muuta hän ei enää katsonut. Nuori nainen itki kuollutta äitiään, jota ei nyt sentään oltu murhattu, mutta oli sarjamurhaajaa ja FBI:n agentteja sekä heikkoja johtolankoja. Oli iältään vanhaa ja nuorta vainajaa, kuten asiaan kuului. Koko dekkariarsenaali tervehti häntä jos ei nyt iloisesti niin ainakin tutusti. Hetkiseksi naisen ajatukset pysähtyivät kahteen lapseensa. Kun hän kuolisi hekin kaipaisivat häntä. Hän

miltei tunsi heidän surunsa. Heidän äitinsä tarina oli päättynyt. Siitä ei tehtäisi jännitysnäytelmää. Mutta he tiesivät, että äidille itselleen elämä oli ollut jännittävää. Seikkailu. 

 

© AilaKaarina

 

Viikkojen 10 ja 11/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla heikko, tervehtiä, keskiviikko (10) ja ikä, vanha, vainaja (11). Kravun tarjoaa SusuPetal.

Saari

62. Saari

He olivat soutaneet saareen iltapäivällä. Peetu oli pyytänyt

kavereitaan vanhempiensa mökille. Korkeat aallot olivat heitelleet

nuoria täynnä olevaa venettä rajusti, mutta kuin ihmeen kaupalla he

olivat selvinneet rantaan. Hän oli juonut viiniä, jotkut olutta,

väkevämpiäkin. Illalla

hän lähti Peetun kanssa ulos ja kompastui kiveen tai oksaan. He

kierivät mäkeä alas yhdessä, takertuivat toisiinsa. Nauroivat. Satoi

yhä, myrsky teki tuloaan. Peetu suuteli häntä. Mutta tyttö tiesi

että tällä sadulla olisi surullinen loppu. Hän muuttuisi entiselleen,

vähän kummalliseksi, vieraaksi, ujoksi. Hankalaksi itselleenkin.

Viini, Peetu ja mieletön hurja sää, joka nyt riuhtoi myös hänen

sydäntään, olivat hetkeksi nostaneet hänet ihmeelliseen

olevaisuuteen. Läsnäolijaksi.

© AilaKaarina

Viikon 8/2020 Krapuhaasteeseen, 100 sanaa kera otsikon

avainsanoilla muuttua, hankala, loppu sekä viikon 9 haasteeseen

avainsanoilla soutaa, myrsky ja aalto. Kravun tarjoaa SusuPetal. Ps. Fontti muuttuu kesken

 kaiken mutta en saa sitä korjattua!

Kaipaus

61. Kaipaus

Anna avasi kotinsa oven. Eteisen autius jähmetti hänet toviksi 

paikoilleen. Juuri tätä kotiinpaluun hetkeä hän oli pelännyt jo useita

vuosia. Takana oli 13 vuotta asuinkumppanuutta, uskollisuutta,

rakkautta ja kunnioitusta. Hitaasti 

 

Anna käveli olohuoneeseen ja uskaltamatta katsoa tiettyä

seinänviertä hän antoi katseensa kiertää nurkkia. Miten voisi koskaan

tottua tähän hiljaisuuteen? Riemullisen tervehdyksen poissaoloon.

Hän muisteli koiran tyyneyttä sen kävellessä kohti viimeistä

etappiaan. Aiemmin se oli aina suhtautunut pelolla kaikkeen mikä

liittyi lääkäreihin ja hoitajiin, sillä sitä oli usein käytetty 

eläinklinikalla milloin mistäkin syystä. Varovasti hän antoi katseensa

siirtyä sohvaan. Sen tyhjyys! Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt

sohvaa niin tyhjää.

 

© AilaKaarina

Viikon 7/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa kera otsikon avainsanoilla

nurkka, sohva ja huone.

Peruuttamaton

60. Peruuttamaton

Ei hän enää kesyyntyisi. Ei voisi edes itse kesyttää itseään, ei vaikka

olisi tahtonut? Nyt

hän olisi tahtonut, vihdoinkin hän olisi halunnut kuulua johonkin,

joillekin, jollekin. Saada turvaa toisesta, toisista; opetella toisten

sääntöjä, nähdä toisten maailmoihin, liittyä toisten sukuun, uuteen

ketjuun. Toiseen. Vai

pettikö hän itseään? Ajatus kauhistutti niin, että hän työnsi sen

nopeasti pois. Mutta se palasi itsepintaisesti uudestaan ja hänen oli

lopulta kysyttävä itseltään: oliko kysymys kesyttömyydestä vai

pelosta? Arkuudesta? Vai vieläkin pahemmasta: jostakin syvällä

olevasta kylmyydestä; kyvyttömyydestä rakastaa. Niin kuin hänelle

olisi tapahtunut jotakin liian varhain: häneen oli jäänyt kylmä aukko,

joka imi itseensä kaiken lämmön.

© AilaKaarina

Viikon 2/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla kesyttää, sääntö

ja suku. Kravun tarjoaa SusuPetal.