Toivo huomisessa

142. Toivo huomisessa

Takana mustat vuodet, jolloin hän oli halunnut vain nukkua. Lasten lähdettyä kouluun hän oli painellut takaisin sänkyyn. Herätyskello soisi tuntia ennen ensimmäisen paluuta kotiin. Jotenkin hän oli saanut heille ruokaa pöytään, käynyt varmaan kaupassakin, tehnyt pakolliset kotityöt, odottanut iltaa ja yötä, että pääsisi takaisin nukkumaan. Ei, ei hän ollut halunnut nukkua. Kuolla hän oli tahtonut. Mutta 

lapset. Miten heidän kävisi? Hän oli nähnyt silmiensä edessä hetken, jolloin tieto äidin kuolemasta olisi saavuttanut heidät. Kiveen hakattu tieto, muisto, joka ei koskaan katoaisi. Siinä

he istuivat, kaksi lasta, hekin kivettyneinä. Ei, ei näin, ei koskaan! Hän katsoisi huomiseen. Huomisesta huomiseen.

© Ailakaarina

Viikon 47/2022 Krapu. Kuvahaaste. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

Kun koti on liian kaukana

 141. Kun koti on liian kaukana

Se tapahtui päivää ennen kun piti lähteä. Nuori tyttö oli käynyt mummiaan tapaamassa. He olivat viettäneet muutaman tunnin yhdessä. Isoäiti oli tapansa mukaan touhunnut keittiössä patalaput käsissään, nyt valmistellut eväitä mahdollista lähtökäskyä odotellessaan. Alkoi jo hämärtää ja tytön oli lähdettävä kotiin. Matka oli tehtävä honkia tiheästi kasvavan metsän läpi. Äkkiä

kuului jyrinää. Hän katsoi ylös taivaalle, näki puiden latva-aukoista suurten peltilintujen lentävän korkealla päänsä yllä. Tyttö lähti juoksemaan kauhun jähmettämä kankeus jaloissaan. Puiden seasta syöksyi nuori sotilas, kaappasi hänet kainaloonsa, kantoi kuoppaan, jonka oli itselleen kaivanut hongan kylkeen ja vaihtoi nopeasti kypäränsä tytön pään suojaksi.

© Ailakaarina

Viikon 46/2022 Krapu. 100 sanaa kera otsikon, ja kolme sanaa on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa): aukko, tiheä, pata. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

(Omistettu karjalaiselle äidilleni 03.12.1928-18.10.2022)

Jäähyväiskortti

 140. Jäähyväiskortti

Hän oli jatkanut vuodella eläkepäiville jäämistä. Silti jo sydäntä kaihersi jättää tämä kaikki, nämä lapset, joihin hän oli kiintynyt, työ, joka oli merkinnyt hänelle kirkkaasti enemmän kuin moni muu asia. Vain omat lapset ja kaksi ihanaa lapsenlasta menivät sen yli.

Nyt oli pieni tyttö äiteineen jättämässä hänelle jäähyväislahjakassia. Perhe oli muuttamassa niin kauaksi, että vaihto toiseen päiväkotiin oli edessä. Heidän tutustuminen toisiinsa oli saanut kestää vain puolisen vuotta, mutta suru luopumisesta oli iso. Hän kurkisti kassiin. Lahjoja, suurella sydämellä annettuja, mutta eniten häntä liikutti pieni kortti, johon tytön äiti oli kirjoittanut lapsensa sanelemat sanat: ”Rakas Anna, tykkään sinusta. Amen.”

© AilaKaarina

Viikon 45 /2022 Krapuhaaste kolmella annetuilla sanalla: tutustua, kirkas ja jatkaa.

Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Päiväkotielämää

 139. Päiväkotielämää

Päiväkodin lastentarhanopettajan pieneen hullutteluun ja leikkimieleen lapsiryhmä oli tottunut. Tosin syksyn uudet lapset hymyilivät vielä hieman hämmentyneinä, kun hän oli eteisessä vastaanottamassa pihalta sisälle tulijoita tumma viitta harteillaan ja silmiensä peittona hieno Batman-naamio jotka oli jostain löytänyt. Hän esitteli itsensä 

Superhoitajaopeksi. Rivakasti hän auttoi tuoleilla istuvia lapsia riisumaan kuravaatteensa liihotellen sujuvasti hätiin myös vessahommissa, käsienpesussa jne. Pian kaikki lapset olivat juonessa mukana. Kun suurin osa lapsista istui pöydissään syömässä näkkileipää ja juomassa vettä ‒ mikä oli loistava apu verensokerin ylläpitoon ja rauhoittumiseen ‒ hän alkoi käydä läpi päivärytmiä kuvien kanssa, jotta nuoremmatkin pääsisivät päivään kiinni. Lopuksi laulettiin omatekoinen laulu "Meidän jengi".

© AilaKaarina

Viikon 44/2022 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa, jotka on oltava tekstissä ovat apu, jengi ja tuoli. 

Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

 https://susupetalsanat.wordpress.com/

Tärkeä kysymys

138. Tärkeä kysymys

Pieni ihminen, jolta r-kirjain ei luonnistunut, seisoi tuohtuneena oviaukossa soitettuaan ovikelloa. Kolmevuotias Emilia katsoi posket punaisina ja kysyvänä äitiään, huokaisi:

‒ Äiti, miksi kaikki naulaa mulle, kun mä sanon, että kelätäänkö mulkkuja? Anna yritti olla hymyilemättä. Hän halasi lasta ja hetken mietittyään alkoi antaa pientä sukupuolineuvontaa. Emilia kuunteli tarkkaavaisena, nyökytteli ymmärtämisen merkiksi.

‒ Mitäpä jos tästedes sanotkin kavereillesi, että kerätäänkö muurahaisia? Se on niiden oikea nimikin.

Äitinsä ehdotukseen hieman tyytymättömänä lapsi loihe lausumaan: ‒ Joo äiti. Mä sanon niille, että kelätäänkö muulahaisia. Mutta mulkkuja ne ihan oikeesti on!

Tyttö kääntyi ympäri ja toisti mennessään: ‒ Muulahainen, muulahainen, oo sitte vaikka muulahainen!

© AilaKaarina

Ps. Kirjoitin tämän jälleen täysin uusiksi, mutta en edelleenkään saanut fonttia samankokoiseksi. 

Viikon 41/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme sanaa (saa taivuttaa) on oltava tekstissä: kello, ihminen, muurahainen. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

Metsä

 137. Metsä

Hän oli ollut siskonsa kanssa hiihtämässä läheisessä metsässä. Silloin sitä ei vielä ollut rakennettu täyteen asuntoja. Se sai olla se miksi se oli syntynyt. Metsä. Ja se näky! Se kumpusi syvältä muistin onkaloista jälleen kuin unelma, haave, toive. Aavistus jostakin kauniimmasta, paremmasta. Valkoinen, häikäisevän valkoinen, 

kuin jostakin kartanosta irrallaan oleva katoksinen pylväikkö oli heidän edessään. Hän muisti sen linnunkin, kuinka se veikeänä, vähän ovelan näköisenä lenteli heidän vierellään oksalta oksalle. He tuijottivat pylväikköä. ‒ Näetkö sä varmasti saman kuin mäkin? hän kysyi siskolta. ‒ Joo, näen mä. Pian

oli käännettävä sukset kohti kotia, sillä taivas oli tummumassa. Hämärä läheni joka sauvantyönnöllä.

© AilaKaarina

Viikon 40/2022 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa ovat aavistaa, ovela ja kartano.

Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal

Täysinpalvellut

 135. Täysinpalvellut

Vuoden hän oli katsellut tuhottua sohvaansa. Hän oli paikannut sitä ja peittänyt kauniilla kankaalla. Se oli saanut edustaa kaikkia maailman sohvia, joissa oli loikoillut joku aivan erityisrakas olento. Tässä sohvassa Sarabi, kaunis rhodesian ridgeback.

Enää ei kuulunut tiukkaa murahdusta, ei hellempää ärinää kissan yrittäessä sohvalle. Sarabi oli ollut tarkka omasta alueestaan ja kissa, jota koira oli alkuun hoitanut kuin omaansa, oli vuosia saanut tottua siihen, ettei se ollut hänen paikkansa. Nainen tiesi, että nyt oli kaikki upeat muistot tallennettu hänen

sydämeensä edesmenneen koiran ja sohvan yhteiselosta. Mutta uuteen hän ei sitä vaihtaisi. Sohvan tilalle kissalle riittäisi mainiosti oma löhötuoli.

© AilaKaarina

Viikon 38 / 2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa ovat ärinä, sohva ja vaihtaa. Kravun tarjoavat Cara ja  SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Kennelimäistä tunnelmaa

Leikkimielinen kuva nukkekodista :)

Nämä kaksi kuvaa ovat sängyltä, mutta kertovat hyvin sen, kuinka ison hajuraon täytyi kissan ymmärtää pitää. 

Tuhottu, korjattu, paikattu ja peitelty Sarabin syömä ja kaivama sohva, josta hennoin luopua vasta noin vuoden kuluttua koiran kuolemasta. Pieni musta möykky ja valkoinen alempana kuvasta vasemmalla tyynyn vieressä ovat lelurotta ja -hiiri sekä jokin muukin lelu näyttää olevan tyynyn alla. Ne oli Simba-kissa tuonut sohvalle. Kuva on huonolla kameralla otettu ja siksi sohvan kangas näyttää likaiselta.