Peruuttamaton

60. Peruuttamaton

Ei hän enää kesyyntyisi. Ei voisi edes itse kesyttää itseään, ei vaikka

olisi tahtonut? Nyt

hän olisi tahtonut, vihdoinkin hän olisi halunnut kuulua johonkin,

joillekin, jollekin. Saada turvaa toisesta, toisista; opetella toisten

sääntöjä, nähdä toisten maailmoihin, liittyä toisten sukuun, uuteen

ketjuun. Toiseen. Vai

pettikö hän itseään? Ajatus kauhistutti niin, että hän työnsi sen

nopeasti pois. Mutta se palasi itsepintaisesti uudestaan ja hänen oli

lopulta kysyttävä itseltään: oliko kysymys kesyttömyydestä vai

pelosta? Arkuudesta? Vai vieläkin pahemmasta: jostakin syvällä

olevasta kylmyydestä; kyvyttömyydestä rakastaa. Niin kuin hänelle

olisi tapahtunut jotakin liian varhain: häneen oli jäänyt kylmä aukko,

joka imi itseensä kaiken lämmön.

© AilaKaarina

Viikon 2/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla kesyttää, sääntö

ja suku. Kravun tarjoaa SusuPetal.

Mennyt maailma

59. Mennyt maailma

Vanha rakas levysoitin oli ollut hänellä 40 vuotta. Aikoinaan ystävä 

oli käynyt säännöllisesti huoltamassa sen, öljynnyt, vaihtanut 

nauhan ym. ja siksi soitin oli kestänyt ajat ja ikuisuudet. Mutta jo

vuosia se oli ollut huoltamatta. Ystävä oli kadonnut jonnekin eikä 

hän ollut saanut aikaiseksi etsiä ketään toistakaan. Tekniikan 

maailma

oli muuttunut muutamassa vuosikymmenessä aivan

toiseksi. Cd-levytkin alkoivat olla vanhanaikaisia, hän ehti pohtia,

kun ovikello soi. Hän riensi avaamaan oven, sillä huoltomies oli

tulossa. Nuori mies vaihtoi ripeästi suihkun letkun. Vähän

myöhemmin nainen katseli oven suussa, kun nuorukainen riemusta

kurkku suorana kiljui autossa odottavalle kaverilleen: – Katso mitä

mä sain! DUALIN!

© AilaKaarina

Viikon 50/2019 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja tekstissä oltava 

sanat maailma, rakas ja avata.

Sanat

58. Sanat

Puhelin soi. Anna oli laittamassa ruokaa. Hän työnsi kattilan levyltä sivuun. Radiossa soi vanha laulu, Brelin 'Ne me quitte pas'. Hän juoksi vääntämään äänen hiljaisemmaksi ja vastasi puhelimeen. Hämmentyneenä hän tervehti miestä. – Anteeksi jos häiritsen. Halusin vain toivottaa hyvät joulut, Sauli sanoi. Anna kiitti ja toivotti samoin miehelle. Hiljaisuus. Hetken päästä Sauli jatkoi: – Anna, voisimmeko me yrittää vielä? Sydän löi ylimääräisiä lyöntejä. Vuoteen miehestä ei ollut kuulunut kuin joitakin kertoja. Hän istahti keittiön pöydän ääreen lopetettuaan puhelun lyhyen keskustelun jälkeen. Tuo laulukin vielä! Hän huomasi vapisevansa. – Oui, tu m’as offert les perles de pluie venues de pays où il n'a pas plu...”, hän hyräili hiljaa. Mutta 

entä nyt? Hän oli muutama kuukausi aiemmin tavannut toisen miehen, ja he suunnittelivat jo yhteistä tulevaisuutta.

© AilaKaarina

Idea Brelin laulun "Ne me quitte pas" (suomeksi "Älä jätä minua", joka tosin on käännetty ”Jos nyt menet pois”) sanoista: ”Moi, je t'offrirai / Des perles de pluie / Venues de pays où il ne pleut pas.” Tarinassa Anna hyräilee kuin vastaukseksi: ”Oui, tu m’as offert les perles de pluie venues de pays où il n'a pas plu”, jonka voi kääntää suomeksi: ”Niin / kyllä, sinä lahjoitit kastehelmet maasta, jossa ei satanut.” (V. 2019)

Tunne

57. Tunne

Anna valvoi. Kello oli ohittanut ajat sitten puolen yön, mutta uni ei tullut. Hän oli odottanut Saulin soittoa, soitellut itsekin, mutta turhaan. Pettymys

oli iso, vaikka ei ollutkaan ensimmäinen kerta, kun mies oli pettänyt lupauksensa. Hän sytytti valon ja kävi istumaan sängyn laidalle. Äkkiä hän vain tiesi sen, hiljaisuudesta, joka syöksyi koko hänen olemukseensa kuin jääkylmät vedet: Sauli oli lähtenyt. Ilmoittamatta, vaikka oli luvannut soittaa ennen Suomesta lähtöään, oli luvannut sen myös tyttärelleen, joka ilta toisensa jälkeen oli kysynyt isäänsä. Hän muisti tytön sanat ja katseen, kun tämä oli kerran sanonut: – Äiti, on niin pelottavaa kun on liian hiljaista.

© AilaKaarina

(V. 2019 100 sanan tarina otsikko mukaan lukien)

Onni

56. Onni

Oli sateinen syysilta. Vanhat kengät, jotka hän oli vahingossa työntänyt jalkoihinsa tuntuivat heti märiltä, vaikka hän yritti kiertää lätäköitä. Mutta nyt ei mikään haitannut, ei hämäryys, ei illan varjot, ei mikään! Anna juoksi kassi kainalossa naapurin pihalle. Hän oli menossa yökylään parhaimman ystävänsä luo. Annika tuli avaamaan oven ja tytöt menivät keittiöön, jossa Annikan äiti, isosisko ja isä istuivat pöydän ääressä rauhallisesti rupatellen. Ilta kului nopeasti,

aivan liian nopeasti. Piti ehtiä tehdä niin paljon. Leikkiä tuhat leikkiä ystävän ihanilla leluilla. Huomenna kaikki muuttuisi taas ennalleen. Pelko, hämmennys ja huoli astuisivat illalla sisään ovesta, kun isä avaisi sen töistä tultuaan.

© AilaKaarina

Viikon 45/2019 Krapu ja annetut sanat ovat märkä, muuttua ja yökylä.

Syli

55. Syli

 

 

Hän katselee ikkunasta pihalla leikkivää tytärtään. Tämä kääntyy nopeasti portille päin. Ämpäri ja lapio lentävät klassisessa kaaressa maahan ja riemusta kiljuen tyttö juoksee isänsä syliin. Hänen mieleensä hiipii kolme tunnetta: ensin rakkaus, sitten haikeus ja lopuksi jotakin mustaa. Kateus. Hän tietää, että juostessaan isäänsä kohti tytön luottamus on täydellistä, epäilemätöntä. Kädet, jotka häntä odottavat, eivät petä. Ei tyttö voisi sellaista edes käsittää. Se mitä ei ole koskaan tapahtunut, 

sitä ei ole. Suunnaton hellyys täyttää naisen mielen. Mutta äkkiä hän tuntee itsensä enää vain surulliseksi. Kerran hänkin lapsena, vähän isompana, juoksi äitinsä syliin oltuaan puolitoista kuukautta erossa perheestään. Hänelle naurettiin.

© AilaKaarina

Viikon 40/2019 Krapu, jossa on oltava sanat surullinen, musta ja isä. Lisää krapuja SusuPetalin blogissa.

Tarinat

54. Tarinat

Hän hieroi ohimoitaan. Viikon uuden kirjoitushaasteen kolmesta

sanasta, jotka piti näkyä 100 sanan tarinassa, hän ei saanut mitenkään

kiinni. Minne hän kiipeäisi? Minne jaksaisi nousta! Tai kuka

kiipeäisi, ja kuka kurkkisi peilistä? Mitä hän edes halusi nähdä tai

laittaa jonkun näkemään?

Sen sijaan

hän ei saanut ajatuksiaan irti kirjasta, jonka oli juuri lukenut. Olisipa

hän tiennyt nuorempana tästä miltei kohtalotoverista! Hehän olivat

lähes samanikäisiäkin. Perheet olivat yhtä kummallisia. Tosin häntä

ei niinkään läimäytelty, hänelle vain karjuttiin. Ja nolattiin jatkuvasti.

Paitsi äiti ei karjunut, nolasi kyllä. Eivätkä he haisseet. Kaikki näytti

ulospäin jokseenkin normaalilta. Ainakin sinne päin. Toisin kuin

kirjassa.

© AilaKaarina

(Kirja on Elisabeth Stroutin Nimeni on LucyBarton.)

100 sanan (kera otsikon) viikon 39/2019 Krapu

haastesanoilla kiivetä, ohimo ja peili. Kravun tarjoaa SusuPetal.