Jännitysnäytelmä

Pahoittelen jälleen fontin epätasaisuutta. En saa sitä korjattua, vaikka kirjoittaisin koko tarinan uudelleen.

63. Jännitysnäytelmä

Keskiviikon rikossarja oli jo alkanut ennen kuin hän ehti television ääreen. Dekkarit olivat nykyään hänen lempiohjelmiaan, juuri muuta hän ei enää katsonut. Nuori nainen itki kuollutta äitiään, jota ei nyt sentään oltu murhattu, mutta oli sarjamurhaajaa ja FBI:n agentteja sekä heikkoja johtolankoja. Oli iältään vanhaa ja nuorta vainajaa, kuten asiaan kuului. Koko dekkariarsenaali tervehti häntä jos ei nyt iloisesti niin ainakin tutusti. Hetkiseksi naisen ajatukset pysähtyivät kahteen lapseensa. Kun hän kuolisi hekin kaipaisivat häntä. Hän

miltei tunsi heidän surunsa. Heidän äitinsä tarina oli päättynyt. Siitä ei tehtäisi jännitysnäytelmää. Mutta he tiesivät, että äidille itselleen elämä oli ollut jännittävää. Seikkailu. 

 

© AilaKaarina

 

Viikkojen 10 ja 11/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla heikko, tervehtiä, keskiviikko (10) ja ikä, vanha, vainaja (11). Kravun tarjoaa SusuPetal.

Saari

62. Saari

He olivat soutaneet saareen iltapäivällä. Peetu oli pyytänyt

kavereitaan vanhempiensa mökille. Korkeat aallot olivat heitelleet

nuoria täynnä olevaa venettä rajusti, mutta kuin ihmeen kaupalla he

olivat selvinneet rantaan. Hän oli juonut viiniä, jotkut olutta,

väkevämpiäkin. Illalla

hän lähti Peetun kanssa ulos ja kompastui kiveen tai oksaan. He

kierivät mäkeä alas yhdessä, takertuivat toisiinsa. Nauroivat. Satoi

yhä, myrsky teki tuloaan. Peetu suuteli häntä. Mutta tyttö tiesi

että tällä sadulla olisi surullinen loppu. Hän muuttuisi entiselleen,

vähän kummalliseksi, vieraaksi, ujoksi. Hankalaksi itselleenkin.

Viini, Peetu ja mieletön hurja sää, joka nyt riuhtoi myös hänen

sydäntään, olivat hetkeksi nostaneet hänet ihmeelliseen

olevaisuuteen. Läsnäolijaksi.

© AilaKaarina

Viikon 8/2020 Krapuhaasteeseen, 100 sanaa kera otsikon

avainsanoilla muuttua, hankala, loppu sekä viikon 9 haasteeseen

avainsanoilla soutaa, myrsky ja aalto. Kravun tarjoaa SusuPetal. Ps. Fontti muuttuu kesken

 kaiken mutta en saa sitä korjattua!

Kaipaus

61. Kaipaus

Anna avasi kotinsa oven. Eteisen autius jähmetti hänet toviksi 

paikoilleen. Juuri tätä kotiinpaluun hetkeä hän oli pelännyt jo useita

vuosia. Takana oli 13 vuotta asuinkumppanuutta, uskollisuutta,

rakkautta ja kunnioitusta. Hitaasti 

 

Anna käveli olohuoneeseen ja uskaltamatta katsoa tiettyä

seinänviertä hän antoi katseensa kiertää nurkkia. Miten voisi koskaan

tottua tähän hiljaisuuteen? Riemullisen tervehdyksen poissaoloon.

Hän muisteli koiran tyyneyttä sen kävellessä kohti viimeistä

etappiaan. Aiemmin se oli aina suhtautunut pelolla kaikkeen mikä

liittyi lääkäreihin ja hoitajiin, sillä sitä oli usein käytetty 

eläinklinikalla milloin mistäkin syystä. Varovasti hän antoi katseensa

siirtyä sohvaan. Sen tyhjyys! Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt

sohvaa niin tyhjää.

 

© AilaKaarina

Viikon 7/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa kera otsikon avainsanoilla

nurkka, sohva ja huone.

Peruuttamaton

60. Peruuttamaton

Ei hän enää kesyyntyisi. Ei voisi edes itse kesyttää itseään, ei vaikka

olisi tahtonut? Nyt

hän olisi tahtonut, vihdoinkin hän olisi halunnut kuulua johonkin,

joillekin, jollekin. Saada turvaa toisesta, toisista; opetella toisten

sääntöjä, nähdä toisten maailmoihin, liittyä toisten sukuun, uuteen

ketjuun. Toiseen. Vai

pettikö hän itseään? Ajatus kauhistutti niin, että hän työnsi sen

nopeasti pois. Mutta se palasi itsepintaisesti uudestaan ja hänen oli

lopulta kysyttävä itseltään: oliko kysymys kesyttömyydestä vai

pelosta? Arkuudesta? Vai vieläkin pahemmasta: jostakin syvällä

olevasta kylmyydestä; kyvyttömyydestä rakastaa. Niin kuin hänelle

olisi tapahtunut jotakin liian varhain: häneen oli jäänyt kylmä aukko,

joka imi itseensä kaiken lämmön.

© AilaKaarina

Viikon 2/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla kesyttää, sääntö

ja suku. Kravun tarjoaa SusuPetal.

Mennyt maailma

59. Mennyt maailma

Vanha rakas levysoitin oli ollut hänellä 40 vuotta. Aikoinaan ystävä 

oli käynyt säännöllisesti huoltamassa sen, öljynnyt, vaihtanut 

nauhan ym. ja siksi soitin oli kestänyt ajat ja ikuisuudet. Mutta jo

vuosia se oli ollut huoltamatta. Ystävä oli kadonnut jonnekin eikä 

hän ollut saanut aikaiseksi etsiä ketään toistakaan. Tekniikan 

maailma

oli muuttunut muutamassa vuosikymmenessä aivan

toiseksi. Cd-levytkin alkoivat olla vanhanaikaisia, hän ehti pohtia,

kun ovikello soi. Hän riensi avaamaan oven, sillä huoltomies oli

tulossa. Nuori mies vaihtoi ripeästi suihkun letkun. Vähän

myöhemmin nainen katseli oven suussa, kun nuorukainen riemusta

kurkku suorana kiljui autossa odottavalle kaverilleen: – Katso mitä

mä sain! DUALIN!

© AilaKaarina

Viikon 50/2019 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja tekstissä oltava 

sanat maailma, rakas ja avata.

Sanat

58. Sanat

Puhelin soi. Anna oli laittamassa ruokaa. Hän työnsi kattilan levyltä sivuun. Radiossa soi vanha laulu, Brelin 'Ne me quitte pas'. Hän juoksi vääntämään äänen hiljaisemmaksi ja vastasi puhelimeen. Hämmentyneenä hän tervehti miestä. – Anteeksi jos häiritsen. Halusin vain toivottaa hyvät joulut, Sauli sanoi. Anna kiitti ja toivotti samoin miehelle. Hiljaisuus. Hetken päästä Sauli jatkoi: – Anna, voisimmeko me yrittää vielä? Sydän löi ylimääräisiä lyöntejä. Vuoteen miehestä ei ollut kuulunut kuin joitakin kertoja. Hän istahti keittiön pöydän ääreen lopetettuaan puhelun lyhyen keskustelun jälkeen. Tuo laulukin vielä! Hän huomasi vapisevansa. – Oui, tu m’as offert les perles de pluie venues de pays où il n'a pas plu...”, hän hyräili hiljaa. Mutta 

entä nyt? Hän oli muutama kuukausi aiemmin tavannut toisen miehen, ja he suunnittelivat jo yhteistä tulevaisuutta.

© AilaKaarina

Idea Brelin laulun "Ne me quitte pas" (suomeksi "Älä jätä minua", joka tosin on käännetty ”Jos nyt menet pois”) sanoista: ”Moi, je t'offrirai / Des perles de pluie / Venues de pays où il ne pleut pas.” Tarinassa Anna hyräilee kuin vastaukseksi: ”Oui, tu m’as offert les perles de pluie venues de pays où il n'a pas plu”, jonka voi kääntää suomeksi: ”Niin / kyllä, sinä lahjoitit kastehelmet maasta, jossa ei satanut.” (V. 2019)

Tunne

57. Tunne

Anna valvoi. Kello oli ohittanut ajat sitten puolen yön, mutta uni ei tullut. Hän oli odottanut Saulin soittoa, soitellut itsekin, mutta turhaan. Pettymys

oli iso, vaikka ei ollutkaan ensimmäinen kerta, kun mies oli pettänyt lupauksensa. Hän sytytti valon ja kävi istumaan sängyn laidalle. Äkkiä hän vain tiesi sen, hiljaisuudesta, joka syöksyi koko hänen olemukseensa kuin jääkylmät vedet: Sauli oli lähtenyt. Ilmoittamatta, vaikka oli luvannut soittaa ennen Suomesta lähtöään, oli luvannut sen myös tyttärelleen, joka ilta toisensa jälkeen oli kysynyt isäänsä. Hän muisti tytön sanat ja katseen, kun tämä oli kerran sanonut: – Äiti, on niin pelottavaa kun on liian hiljaista.

© AilaKaarina

(V. 2019 100 sanan tarina otsikko mukaan lukien)