torstai 26. syyskuuta 2019

Tarinat

54. Tarinat



Hän hieroi ohimoitaan. Viikon uuden kirjoitushaasteen kolmesta

sanasta, jotka piti näkyä 100 sanan tarinassa, hän ei saanut mitenkään

kiinni. Minne hän kiipeäisi? Minne jaksaisi nousta! Tai kuka

kiipeäisi, ja kuka kurkkisi peilistä? Mitä hän edes halusi nähdä tai 

laittaa jonkun näkemään? Sen sijaan hän ei saanut ajatuksiaan irti

kirjasta jonka oli juuri lukenut. Olisipa hän tiennyt nuorempana tästä

miltei kohtalotoverista! Hehän olivat lähes samanikäisiäkin. Perheet

olivat yhtä kummallisia. Tosin häntä ei niinkään läimäytelty, hänelle

vain karjuttiin. Ja nolattiin jatkuvasti. Paitsi äiti ei karjunut, nolasi

kyllä. Eivätkä he haisseet. Kaikki näytti ulospäin jokseenkin

normaalilta. Ainakin sinne päin. Toisin kuin kirjassa.


© AilaKaarina


(Kirja on Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton.)

100 sanan (kera otsikon) viikon 39/2019 Krapu haastesanoilla

kiivetäohimo ja peili.






12 kommenttia:

  1. Tutun kuuloista pähkäilyä: pitäisi kirjoittaa, missä inspis, missä keskittyminen, miksi ajatukset menevät johonkin aivan muuhun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin usein on. Joskus se tarina muhii ja muhii josskin mielen taustalla ja ykskaks se on siinä sitä mukaa kun näpyttelet kirjaimia esiin 😁. Kiitos SusuPetal.

      Poista
  2. Tuttu tunne, ei meinaa mitään saada kirjoitettua ja päässä pyörii jos vaikka mitä. Sitten yhtäkkiä puro aukeaa ja tekstiä syntyy.

    VastaaPoista
  3. No voi hitsi, mulle kävi näiden sanojen kanssa juuri noin. Tykkään, että juuri nämä kolme sanaa ovat olleet minulle tähänastisen kirjoitushaasteen haastavimmat. Päässä pyöri monta päivää tyhjää.
    Sinä sait kokoon kelpo stoorin pähkäilyistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii 😊. Ihanaa kun ne sanat sittenkin vain löytyy kun laitta hautumismyssyn päähän.

      Poista
  4. Aloituksena tajunnanvirtaa ja sitten se tarina kypsyy lopulta. Tuttua kyllä. Hyvin sait raameihin vaaditut sanat.

    VastaaPoista
  5. Olipa tyylikäs, pohdiskeleva ja asiasta toiseen johtava krapu! Olen lukenut tuon Stroutin kirjan, joten krapusi avautuu minulle sitäkin kautta.

    VastaaPoista
  6. Hienosti eläydyit Lucy Bartonin tunnelmiin. Juu, meillä on huonot ja ikävät muistomme.

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.