”Giljotiini, giljotiini, huishuishuis”

 149. ”Giljotiini, giljotiini, huishuishuis”,

hoilasi tyttö ja kohotti viinilasin huulilleen. Enää ei ahdistanut kuten tovi sitten. Juomalaulu oli Osamu Dazain kirjasta ”Laskeva aurinko”. Se ja ”Ei enää ihminen” olivat merkinneet hänelle vuosia kuin Raamattu uskovaisille. Ilta

oli edennyt pitkälle, valot syttyneet katulamppuihin. Koteihin. ‒ Tivolien valot, vain telttojen tilalla talot, tyttö lausui ystävälleen hymähtäen pikku runolleen. ‒ Mutta minä ainakin vain telttailen yhä, ei oikeaa kotia missään, kun ei omassa sielussa. Jaksanko

elää? Näyttää toivottomalta?, hän jatkoi. ”Elää. Elää. Sietämättömän suunnaton tehtävä”, hän lainasi Dazaita, tarttui lasiin, joi tummanpunaista viiniään vauhdilla kuin viimeistä ehtoollistaan. Juomaa valui yli suun. Puseron etumuksessa se näytti verijanalta.

© AilaKaarina

(Valitettavasti fonttikoko muuttuu kesken kaiken enkä pystynyt asiaa korjaamaan, vaikka kirjoitin koko tarinan uudelleen.)

Lainaus on japanilaisen Osamu Dazain kirjasta Laskeva Aurinko, joka kokonaisuudessaan on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä näin: Elää. Elää. Sietämättömän suunnaton tehtävä, jonka edessä voi vain huohottaa pelosta.

Viikon 7/2023 Krapu annetuilla kolmella sanalla, jotka on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa: telttailu, giljotiini, syttyä. Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Mielen kalterit

 148. Mielen kalterit

Mies lupasi tulla, ei tullut. Lupasi olla, jäädä yöksi, lähti kesken yhteisen illan. Valehteli kaiken, jatkuvasti. Vähitellen naisen ystävät sanoivat yksi toisensa perään lähes samoilla sanoilla: - Etkö sä näe mikä rotta tuo mies on? Jätä jo hänet. Mutta kolme vuotta hän sulki maailman itseltään. Sieti valheet, petetyt lupaukset, sekavat selitykset. Ne valuivat kuin suihkuvesi suljettujen silmien ja kuurojen korvien yli. Uskoi, hampaat irvessä, silmät kyynelissä.

Eron jälkeen hän kirjoitti haikeana runon:

Hän kulki miten tahtoi

tuli ja meni

kunnes ei enää palannut

ja minä katsoin vaiti

väsynyttä sydäntäni

Mutta yhä saatan ymmärtää

miten syvästi voi raskas

kevyttä kaivata

© AilaKaarina 

(Toinen versio ennen runoa: Hän lupasi tulla, ei tullut. Lupasi olla, jäädä yöksi, lähti kesken yhteisen illan. Nainen oppi ulkoa miehen valhelitanian, muokkasi uskottavaksi, teki siitä kuin opioidireseptin kaikkiin kipuihin. Naisen ystävät sanoivat yksi toisensa perään vähitellen lähes samoilla sanoilla: - Etkö sä näe mikä rotta tuo mies on? Jätä jo hänet. Mutta kolme vuotta hän sulki maailman itseltään. Nielaisi kaiken, petetyt lupaukset, sekavat selitykset. Uskoi, hampaat irvessä, silmät kyynelissä.

Eron jälkeen hän kirjoitti haikeana runon:---)

Viikon 6/2023 Krapu, kuvahaaste: 

Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Kielitaitoisesti

 147. Kielitaitoisesti

‒ Äiti, hassua, kun tätä kutsutaan poninhännäksi, sanoi Elina äidilleen, joka sitoi hänen pitkiä vahvoja hiuksiaan kuminauhalla kiinni. Kyläily lasten isovanhempien luona oli päättymässä. Vanhemmat olivat tulleet hakemaan lapsiaan kotiin, mutta kiirettä ei ollut vielä mihinkään.

‒ Mulla tulee taas niin ikävä mummia ja ukkia, jatkoi tyttö puhettaan. Onneksi mä voin kirjoittaa niille ja kertoa miten mä  haluun tulla myös seuraavalla lomalla tänne. Täällä Ranskassa on kivaa. Mä osaan jo vähän ranskaakin, kuuntele, äiti: ‒ Kirjekuori on une enveloppe ja kylmä on muistaakseni froid ja minä ole une fille. Ja mä pyysin mummia opettamaan mulle lauseen je t’aime beaucoup, ma belle grand-mère.

© AilaKaarina

Viikon 5/2023 Krapu kolmella annetulla sanalla kylmä, kirjekuori, poninhäntä. 100 sanaa kera otsikon. (Viimeisen lauseen käännän englanniksi näin: I love you very much my beautiful grandmother.)

 Kravun tarjoaa Cara ja SusuPetal 

SusuPetal

(Tämä kuva on alkuperäinen.)

Onnentupa-tarinat, osa 3 

(116.  https://pienettarinat.blogspot.com/2022/02/onnentupa.html, osa 1), osa 1 

132. https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/minimaailma.html, osa 2)

Iltapuuhia

 146. Iltapuuhia

Mies myhäilee tyytyväisenä vaimon jäätyä yläkertaan vauvaa hoitamaan. On hänen siivousviikkonsa ja mikäpä on antaa imurin laulaa, kun vaimon epäluuloisesti seuraavat silmät eivät ole kurkkimassa tekeekö hän nyt kaiken täysin ja tismalleen sääntökirjan mukaan. Vaimo kun on vähän turhankin pedantti kaikessa. Isommat lapset ovat poissa jaloista, joten homma luistaa kuin rasvattu! Naapurissa

Sylvanian perheen vanhemmat laittavat iltaisin lapsikatraansa, omat ja hoitolapset, ajoissa nukkumaan, jotta heille jää yhteistä aikaa edes illan tummuvina hetkinä. Kauempana naapuritalossa on isäkarhu nukuttamassa pienempiä lapsukaisia. Mutta huvilan tytöt valvovat tänäänkin myöhään, kun ei ole aikuisia komentamassa sänkyyn! He voivat elää kuten Onneli ja Anneli talossaan.

© AilaKaarina

Viikon 4/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, ovat epäluuloisesti, tumma ja iltaisin. Kravun tarjoavat Cara ja SusuPetal 

SusuPetal

Kuvat ovat lapsenlasteni leikeistä. (Kirja, johon viittaan on Marjatta Kurenniemen satu Onnelista ja Annelista. Meidän huvilassa asustelee myös ystävällinen karhuperhe.)

Se ainoa oma

 145. Se ainoa oma

Kuka minä olen? Nyt eläkkeellä hän mietti sitä useammin, vaikka oli minuuttaan toki ennenkin joutunut pohtimaan. Mutta oli ollut työ, joka oli merkinnyt hänelle paljon ja josta hän oli tunnistanut itsensä. Oli ollut äitiys. Hänen identiteettinsä oli ollut kiinteästi näissä molemmissa. Ja nyt lapsenlapsissa. Elämä oli, hyvien ja huonojen aikojen seuratessa toinen toistaan, soljunut kuitenkin eteen päin kaiken kaikkiaan mukavasti. Mutta pian

hän olisi yksin itsensä kanssa; lapsenlapsetkin kasvoivat aina vain lähemmäksi omaa elämäänsä. Kuka hän siis oli? Kysymys sai hänet ajattelemaan, miten lohdullista kaikki oli. Et sittenkään päässyt ohi olennaisen. Vastustelit tai et, elämä odotti vastausta.

© AilaKaarina

Viikon 3/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa, jotka on oltava tekstissä (saa taivuttaa) ovat oma, vastustella ja mukava. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Ulkoistettu

 144. Ulkoistettu

Oli syksyn viimeiset päivät, sen verran lämmintä, että hän istahti parvekkeen tuolille. Puissa oli enää vain harvakseltaan lehtiä. Maisema oli rauhoittava. Puut sen tekivät, tarjosivat lempeyttään, lähes alastominakin. Oli tuuleton päivä ja siksi hän hämmästyi, kun

lehtiä alkoi pudota talon katolta. Oliko huoltohenkilö tullut hissukseen puhdistamaan vesikouruja, hän ehti miettiä kun näki jalan. Pian keinuva takapuoli ilmestyi näkyviin. Hän ei ollut uskoa silmiään. Harakka kulki pitkin räystäskourua ja toisella jalalla heitteli lehtiä maahan. Rauhallisesti, mutta touhukkaana se kulki työmaallaan jalan huiskiessa rytmikkäästi. Kun lintu pääsi talon päätyyn, se katseli ympärilleen, rääkäisi ilmeisen tyytyväisenä työhönsä ja lensi läheisen puun oksalle.

© AilaKaarina

(100 sanaa kera otsikon)

Huvila hedelmäpuutarhassa

 143. Huvila hedelmäpuutarhassa

Kesän alussa olivat tytöt tehneet läheiseen metsään risumajan. He olivat parhaat ystävät ja keksivät mitä hauskimpia leikkejä. Mielikuvituksella ei ollut rajaa. Metsässä 

asui myös karhuperhe, perin kiltti ja ystävällinen joukko, mutta risumajaan he eivät kaikki mahtuneet. Yllättäen he löysivät tyhjillään olevan, omalla puutarhalla sijaitsevan talon läheltä. Se oli kalustettu ja kooltaan kuin tavallista suurempi leikkimökki. Sinne mahtuivat karhutkin mainiosti. Annalla oli oma poni, joka pääsi asumaan alakerran huoneeseen kissojen, koiran ja Annikan moottoripyörän kanssa. Se huone oli isäkarhun lempipaikka, jossa hän nukkui yötkin, sillä sänkyyn hän ei ollut edes tottunut. Kesäpäivät kuluivat leikkiessä karhuystävien kanssa ilman huolen häivää.

© Ailakaarina

Viikon 48/2022 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa ovat maja, talo ja huvila. Kravun tarjoavat Cara ja SusuPetal 

SusuPetal

(Talo on lapsenlasteni leikissä ja paljon on vielä keskeneräistä, mutta se ei leikkijiä haittaa.)

Kuvia Orchard Avenue Dolls Housen asukeista: