Kevyesti

81. Kevyesti

Kyllä! Hän oli elänyt – liidellen rytmistä toiseen, tanssista toiseen. Ne kaikkein keveimmät, ne raskaimmat, ne kaikkein kuumimmat tahdit hän yhä tunsi jalkapohjissaan. Nainen kiepautti lanteitaan. Niistä oli leiskunut tuli, oli joku arvostelija kirjoittanut. – Mikä hiton ”sielukkuus”! (jonka puuttumisesta toinen arvostelija oli maininnut), hän huudahti. – Tanssi on tanssia, pöljä. Hän tyhjensi viinilasinsa. Nuo vuodet! Hänen elämänsä upeat karnevaalit. Ja olihan hän myös rakastanut. Niin kauan kuin oli. Ketään heistä hän ei kaivannut. Heitä oli tullut ja heitä oli mennyt. C’est la vie! Kilpatanssivuosien pokaalit kiilsivät hyllyillä, suorissa riveissä kylmine kylkineen. Jäljellä

olivat sentään ne. Hän täytti lasinsa ja nosti sen huulilleen.

AilaKaarina

(Runonevan haasteeseen Karnevaalit)

Joulukuussa 2020

 80. Joulukuussa 2020

Keväällä ystävä, vuosia Italiassa asunut, sairastui koronaan. Neljä viikkoa kului teho-osastolla, kivut olivat valtavat, jälkitaudit kovat. Perusterve ihminen, viisissäkymmenissä. Miehen kaksi ystävää menehtyi samaan tautiin. Se pelästytti, kuten kuvat sairaaloista eri puolilla maailmaa. Suomessa tosin tilanne oli parempi. Hän oli varovainen, ennen kaikkea riskialttiiden tähden, eli kuuliaisesti terveysviranomaisten ohjeiden mukaan. Mutta vähitellen

toukokuussa hän alkoi tavata lapsenlapsiaan, ensin ulkona, mutta sittemmin lähes kuten ennenkin. Syksyn mittaan virus vimmaantui uudelleen. Pelätä hän ei vain osannut, tapasi lapsenlapsiaan, halasikin heitä. Joulu lähestyi. Edelleen hän toki teki parhaansa, mutta ei halunnut unohtaa psyykkistä puolta, niin lasten kuin omaansa, ja jätti loput –

© AilaKaarina

Viikon 50/2020 ja tämän vuoden viimeinen Krapuhaaste: 100 sanaa otsikon kera ja sanat korona, elää ja joulu on oltava tekstissä. Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal

Rakastettu

 79. Rakastettu

Blogi, jota hän seurasi, kertoi sisustamisesta ja perhe-elämästä, hyvästä, toimivasta parisuhteesta sekä kolmesta lapsesta. Kuvia oli paljon niin kodista, kesämökistä kuin matkoistakin. Ei hän tuntenut kateutta, ennemminkin vain sääliä naista kohtaan. Vaimon lähes järjetöntä sokeutta oli vaikea käsittää huolimatta siitä, että mies teki töitä, jossa joutui matkustamaan paljon ja olemaan usein myös öitä poissa kotoa. Eikö vaimo edes aavistanut mitään? Tai aavisti, mutta ei halunnut tietää? Syyllisyyttä 

hän ei enää itse jaksanut potea, potekoon mies. Tämä sopi hyvin hänenlaiselleen ihmiselle, joka tarvitsi paljon omaa aikaa. Hän odotti jo kovasti miestä, joka saapuisi taas illalla kuten oli tehnyt kymmenisen vuotta. 

© AilaKaarina

Viikon 49/2020 Krapu, jossa otsikon kanssa on oltava 100 sanaa sekä sanat järjetön, kertoa ja blogi (sanoja saa taivuttaa). Kravun tarjoavat Cara ja SusuPetal.

(Taianomainen yö paperilla)

 78. (Taianomainen yö paperilla)

Helmikuun lopun yötaivas oli täynnä tähtiä. Ne loistivat syvällä kaikkeuden sylissä. Hän oli juuri aikeissa mennä sisälle kun kuuli sen. Ääni leikkasi voimalla taivaan kaarta, singahti korkealle kuin nuoli kiiltävine kärkineen, viipyi hetken ja katosi. Oli täydellisen hiljaista, niin kuin kaikki hänessä ja hänen ympärillään olisi jähmettynyt niille sijoilleen ja odottanut milloin nuoli liitäisi uudelleen halki pimeyden. Pian se taas kiisi ilmassa. Sen kärki oli edellistä terävämpi, vahvempi, mutta pinta rosoisempi. Ja kaarena se lävisti

kahdet sydämet; hän tunnisti sen kaiken, ja tunnusti sen kaiken: sydänyön yksinäisyydessä hiipi kettu. Sen huudossa kuului jälleen tuttu, elämää läpitunkeva kutsu.

© AilaKaarina

Viikon 48/2020 Krapu ja haastesanoina täytyy tekstissä näkyä: taianomainen, paperi ja hiipiä.

Marraskuu

 77. Marraskuu

”Marraskuu on kuukausista yksinäisin. Kukaan ei odota sitä, ei kaipaa. Sille ei ole minkäänlaista tarvetta! Ei kenenkään taholta. Niin kuin se itsekin olisi hylännyt itsensä. Se on vailla toivoa eikä siltä toivota mitään. Paitsi, että häipyisi jo!”, tyttö kirjoitti päiväkirjaansa. Koulukaverit olivat

kotibileissä. Häntä ei ollut kutsuttu mutta ei hän olisi mennytkään. Ei ollut mitään päällepantavaa. Koulukaverit vain kuiskuttelisivat hänen selkänsä takana, ilkkuisivat armottomin silmin hänen vanhoja vaatteitaan. Kuukausiin 

ei äiti ollut voinut antaa rahaa lapsilisistä kuin vain kaikkein tärkeimpiin ostoihin, kuukautissuojiin, alusvaatteisiin. Nyt loppuisivat lapsilisätkin, sillä hän täyttäisi 17 vuotta. Koulu oli lopetettava kevääseen. Jostain oli löydettävä töitä.

AilaKaarina 

Viikon 47/2020 Krapu: 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat tarve, ilkkua ja armoton on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal

Suojamuuri

76. Suojamuuri

Hiljaisuus. Miten vahvasti se oli taas läsnä joka huoneessa, kun hän kiersi niitä kotiin tultuaan! Hän yritti tavoittaa aiemmin lausuttuja sanoja kuin hiukkasia ilmasta, iloisia, vakavia, arkisia. Sanoja, joita hän oli puhellut tyttärensä ja lapsenlastensa kanssa. Kaksi päivää oli ensin tytär kyläillyt hänen luonaan ja sen jälkeen olivat pojan lapset olleet saman verran. Hän oli juuri vienyt heidät takaisin vanhempiensa luo. Miten tämä olikin kerta kerralta vaikeampaa! Kaikki ne keskustelut: läheiset, hauskat, jokapäiväisistä syvällisiin; naurut, leikin äänet, syleilyt, halaukset. Neljä vuorokautta oli

elämä asunut hänen kodissaan. Ja nyt oli omien lasten syntymän myötä kuin itsestään rakentunut suojamuuri jälleen murenemassa ympäriltä ja pian tuleva iltayö ja nukkumaanmeno pelotti. Toinen ihminen oli poissa. Hänen katseensa, hänen sanansa. Hänen hengityksensä, säteinen utu, joka levitteli pieniä arkisen onnen pisaroita. Hänen oman ihonsa herkät tuntosarvet, jotka lähettivät 

ja ottivat vastaan viestejä, ihosta ihoon kuin antennit ja jotka olivat kaiken muun lisäksi pitäneet hänet läsnä hetkessä, olivat kääntymässä sisään päin. Toinen maailma teki jo hyökkäystään. 

© AilaKaarina

Leikki

75. Leikki

– Enkä lähde! Kolmevuotias Emilia istua nökötti portailla tuittu ilme kasvoillaan kuin olisi liimattu paikoilleen. Lähes joka-aamuinen taistelu alkoi jälleen. Ei auttanut muu kuin napata kiljuva tyttö kainaloon ja kantaa pihakäytävälle. Sama tulisi toistumaan illemmalla, kun hän hakisi vahvassa tahtoiässä olevan tyttärensä päiväkodista. Illalla

he katsoivat videota, jonka Anna oli ostanut. Se kertoi ketunpoika Topin ja koiranpentu Tessun ystävyydestä mutta Aatun, Tessun omistajan kivääriä Topi sai jatkuvasti pakoilla ja juosta karkuun! Seuraavana aamuna

Anna sanoi Emilialle: – Kulta, leikitäänkö? Kumpi haluat olla, Topi vai Tessu?

– Mä oon Topi! Anna oli hieman kauhuissaan mutta myös kiitollinen oivalluksestaan, kun käsi kädessä juostiin päiväkotiin.

© AilaKaarina

Viikon 43/2020 Krapu: otsikon kanssa 100 sanaa, ja sanat kolme, kiitollinen ja ostaa pitää näkyä tekstissä; sanoja saa toki taivuttaa. Lisää Krapuja 

SusuPetal in blogissa

 (osoitteessa: https://susupetalsanat.wordpress.com/)