(Krapu)

101. (Krapu)

(4. kuvassa kirjoitusvirhe, piti lukea mustalaistyttö)

Tyttären vanhat Barbiet sekä Esmeralda ja kapteeni saivat uuden elämän. Vanhempi lapsenlapsista, 7-vuotias johti leikkiä ja antoi sille nimeksi Aikamatkustus. Esmeralda ja kapteeni elivät myöhäiskeskiajan Pariisissa, nyt myös mummin makuuhuoneessa. Barbiet sen sijaan pitivät kotiaan olohuoneessa. Mummin tehtävä oli istua netissä, kertoa 1400-luvun elämästä ja pyynnöstä näperrellä kaikkea sellaista kivaa ja nopeasti valmistuvaa, mikä kuului tuonaikaiseen elämään. Silmät pyöreinä tytöt ihmettelivät silloista elämänmallia.

Kaunis Esmeralda ja kapteeni tutustuivat, rakastuivat ja tapasivat myös Barbiet aikakoneen avulla. Barbiet ihastuivat pariskuntaan, joille ehti vauvakin syntyä. Alkoi hääjuhlien valmistelu. Häälahjoja kasattiin kokonainen vauvan vaunullinen! Uudet ystävät puettiin Barbien vaatteisiin. Hääjuhlasta tuli kerrassaan upea.

© AilaKaarina

Kevään viimeinen Krapu 21/2021, 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat ihmetellä, kiva ja krapu on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa. 

(Tämä leikki eteni suurin piirtein näin niin kesä- kuin heinäkuussa 2020 (jolloin tarina siis jatkui) lapsenlasteni kyläillessä luonani ja oli kokonaan tyttöjen itsensä luoma tarina. Alla on ottamiani kuvia, joista tänne karsin paljon pois, kuten mm. ystävystymisvaiheesta ja hääateriasta sekä omista tekemisistäni.    

       

Aikuiset

100. Aikuiset

Anna seisahtui kynnykselle. Hän oli aikonut yllättää vanhempansa ja oli siksi hiipinyt hipihiljaa eteiseen kädessään luonnonkukkakimppu. Raollaan olevasta ovesta hänen kuulemansa viimeinen sana ero sai sydämen hypähtämään kurkkuun. Hengitys salpaantui. Jaloista tuli keitettyä makaronia. Anna kääntyi ja istahti hetkeksi kivisille ulkoportaille. Kun sydän lakkasi rummuttamasta rintakehää, hengitys rauhoittui, jalkoihin tuli voima takaisin, hän ryntäsi pihalle ja juoksi talon taakse pensasryteikön suojaan. Vaatteisiin takertui ruusupensaan piikkejä, mutta hän ei sitä huomannut, tajusi vain, että kukkakimppu oli pudonnut jonnekin. Silmät olivat kyynelistä märät. Miksi elämä oli tällaista? Vanhempien jatkuvaa riitaa, sopimista ja pian taas uutta yritystä koettaa muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi.

© AilaKaarina

Vkon 20/2021 Krapu sanoilla viimeinen, ryteikkö ja vaatteet. 100 sanaa otsikon kanssa ja nämä kolme sanaa on oltava tekstissä.

 

Nukkekoti

99. Nukkekoti

Koronakeväänä 2020, kun taudista tiedettiin vähän, Annakin linnottautui joksikin aikaa seinien sisälle. Oli keksittävä jotakin tekemistä. Eräänä päivänä hän, vähän kauhuissaan, huomasi raahaavansa painavaa pakettia kotiinsa. Koottava nukkekoti oli haasteellinen, sillä hän ei ollut erityisen näppärä käsistään. Mutta ystävän sanat kannustivat: ”Sä olet päänäppärä. Hyvä siitä tulee.” 

Anna aloitti maalaamalla talon sisäseiniä. Ne imivät huonosti itseensä valkoista kalkkimaalia, mutta kolmannen kierroksen jälkeen huoneet näyttivät kuin aidosti kalkituilta. Sitten hän ostamillaan plekseillä ”lasitti” ikkunat. Kylpyhuone sai ”marmoroinnin”, olohuoneen yksi seinä kauniin tapetin ja lattiat päällyksensä. Alkoi talon kasaaminen. Hän odotti päivää, että saisi lapsenlapset yökylään. Yhdessä he loisivat täydellisen leikkipäivän.

© AilaKaarina

 

Viikon 19/2021 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Nämä kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: imeä, täydellinen ja talo.

 

Vielä keskeneräinen, listoja puuttuu sekä etuosan seinät ovineen ja ikkunoineen.

Alkuun Nalleperheen talona, jossa suu myös pieni orpotyttö.

Kokeilua Lundbyn kokoisilla (1:16/1:18 mittakaava) huonekaluilla.

Ostin talon Lundbyn kokoisille figuureille, mutta talo on siis 1:12-mittakaavalla myyty. On hieman matalampi huonekorkeudeltaan kuin normi 1:12-kokoiset talot.

1:12-kokoisia tavaroita

 

 

Lähiluonto

98. Lähiluonto

Koira ampaisi juoksuun. Anna katseli hyvillään sen menoa. Oltiin lähellä puolta yötä, joten koiran saattoi päästää vapaaksi. Kauaksi se ei menisi. Hänellä oli kuuma, sillä osa matkasta oli tehty juosten. Päänahka oli hikinen ja hän riisui huivinsa, avasi takkiaan, irvisti kylmän tuulen puhaltaessa rintakehään. Silti hetki oli täydellinen. Ympärillä oli vain luonnon hiljaisuus. Mutta vähitellen

mieleen nousi suru. Pian tämä kaikki olisi ohi. Koira ei enää kauaa jaksaisi pitkiä lenkkejä. Mutta myös siksi, että Helsingin päättäjät olivat sopineet Malmin lentoasemaa kiertävän metsikön tuhottavaksi. Tilalle rakennetaan asuntoja. Ihmiset ja eläimet jäävät ilman tätä luonnon ihastuttavaa saareketta. Sen puita, sen lähteitä. 

© AilaKaarina

 

Viikon 18/2021 Krapu. 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat (joita saa taivuttaa) päänahka, irvistää ja ilman on oltava tekstissä.

 

Kiinni

97. Kiinni

Painostaminen? Hirveä sana, mutta oliko hän jollakin tavoin syyllistynyt sellaiseen ja siksi Irina oli lähtenyt?, Kristian pohti. Hän muisteli olleensa vain kerran aiemmin ihastunut ennen Irinaa, mutta eihän siitä ollut mitään tullut. Irina oli ollut hänen nuoruutensa ainoa rakastettu, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde. Eräänä päivänä, kun he olivat poistuneet

yhtä aikaa kirjastosta, naisen silloisesta työpaikasta, tämä oli kutsunut Kristianin viettämään syntymäpäiväänsä läheiselle terassille. "Onnitellut!", oli Kristian huudahtanut, salaa ennen kaikkea itselleen. Siitä illasta lähtien he olivat seurustelleet. Kunpa hän olisi silloin ymmärtänyt, ettei hänenlaisensa ihminen olisi saanut edes toivoa elämäänsä Irinan kaltaista olentoa. Ei mitään niin ihmeellistä.

© AilaKaarina

Viikon 17 / 2021 Krapu sanoilla onnittelut, painostaminen ja kirjasto (sanoja saa taivuttaa). Krapua emännöi SusuPetal.

Lisää Krapuja täällä:

SusuPetal

 

Syreenipensaat

96. Syreenipensaat

Marcus huomasi syreenipnsaiden silmut. Tuntui hyvältä, vihdoinkin. Vain keväiseltä. Siitä kun Irina oli ennen lähtöään sanonut, että hän palaisi ennen kuin syreenit kukkivat, oli vuosia. Hän oli lakannut odottamasta, muisti vain nuo sanat. Kerran

ne olivat merkinneet hänelle kaikkea. Alkuun tielle tuijottaminen oli sujunut helposti, sillä hetkeäkään hän ei ollut epäillyt etteikö Irina tulisi. Koko kylmän, ankaran talven hän oli odottanut rauhallisesti, mutta kevättä kohden aina vain kiihkeämmin. Kesän saapuessa 

Marcus lopulta ymmärsi jäänensä yksin. Hän käänsi työpöytänsä niin ettei nähnyt pihaporttia. Mutta syreenipensaat näkyivät. Vuodesta toiseen ne vilkuttivat hänelle tyhjiä tai täysiä oksiaan minne tahansa hän ikkunoistaan katsoikin.

© AilaKaarina

Viikon 16/2021 Krapu sanoilla helppo, odottaa ja ankara, jotka on siis oltava tekstissä (taivuttaa saa).

Jatkoa tarinalle nro 19 (ei Krapuhaaste), jonka nyt pyynnöstä lisään tänne: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/ennen-kun-syreenit-kukkivat_8.html

 

Yksinäisyys

95. Yksinäisyys

Jospa hän vain nyt suostuisi. Hyväksyisi, lopultakin. Antaisi päivien tulla niin kuin ne tulisivat, taistelematta vastaan. Yrittämättä enää uskotella, että elämällä olisi muutakin tarjottavaa kuin tämä: yksinäisyys. Sillä loppujen lopuksi se oli ennen kaikkea mielentila. Hänen mielensä tila, koti. Ei niin läheistä, rakasta aikuissuhdetta ollut koskaan ollut, etteikö hän olisi aina jossakin mielensä pohjalla tuntenut sen, kylmäävän aution tilan. Sellaisina hetkinä se oli tuntunut suorastaan kidutukselta. Niin kuin ne piuhat, jotka saivat tuntemaan yhteenkuuluvuutta, olisivat aina olleet hieman vialliset. Vain lastensa ollessa pieniä hän oli kokenut syvää läheisyyttä; kantanut sylissään keväisten päivien pirteää, huikaisevaa valoa ja luomisvoimaa. Rakkautta.

© AilaKaarina

Viikon 15/2021 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Sanat kidutus, koti ja pirteä on oltava tekstissä.