Joulu Minimaassa

 213. Joulu Minimaassa

Emilia ja Istvan olivat sopineet, että Emilia hoitaa pienemmät lapset silloin, kun Istvan häärii keittiössä. Mies oli aina tykännyt ruoanlaitosta ja nyt suurperheen isänä hän ilokseen sai melkein asua pannujen ja patojen ääressä. Pöydät notkuivatkin ruokia ja herkkuja.

Kuusen ympärillä oli lahjat odottamassa, mutta ensin syötäisiin. Aiemmin Istvan oli lasten kanssa tehnyt piparkakkutalon, oltiin leivottu pipareita ja joulutortut odottivat uuniin pääsyä. Adele kipaisi hakemassa keittiöstä ison piparikulhollisen, kun teki mieli makeaa.

”Isä kertoi juuri, että jossakin siellä toisessa ulottuvuudessa ei kuulemma saisi syödä makeaa liikaa, menee hampaat, terveyskin eikä varsinkaan ennen ruokaa, menee nälkä! Ihan hölmöä”, sanoi Adele.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 50/2025. Nyt aiheena JOULU. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

(Tein kuvakaappauskuviksi, joten ovat pieniä kuvia, mutta kun tuli ihan liikaa...)

Emilian perhe, aiemmat osat:

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

Jouluksi kotiin

212.  Jouluksi kotiin

Emilia oli vihdoin päässyt kaksosten, Vilman ja Aarnin sekä Alma-taaperon kanssa kotiin. Remontti oli kesken mutta jäljellä oli vain pienempää laittamista, josta pystyttiin selviytymään ihan omin voimin, sillä Istvan oli taitava käsistään. Kun jälleennäkemisen riemusta oltiin selvitty tavalliseen arkeen, ruvettiin vähitellen valmistautumaan joulun aikaan. Koska isommat lapset olivat lähdössä joululomaksi mummilaan, oli lapsista varsinkin joulukuusen koristelu tärkeää tehdä ajoissa. Emila

katseli perhettään, joka oli yllätyksenä kasvanut kaksilla kaksosilla! Lapsia oli nyt seitsemän! Mutta olihan tästä selvittävä. Häntä hymyilytti, heidän seitsemän ihanaa kääpiötä! Onneksi oli Anna-äiti ja Erik auttamassa. Kuin sadun Lumikki prinsseineen, aina ovet avoinna, valmiina koppaamaan syliin.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 48/2025, 100 sanaa kera otsikon ja nyt aihekrapu: KIITOLLISUUS. Krapua emännöi SusuPetal  https://susupetalsanat.wordpress.com/

Emilian perhe, aiemmat osat:
https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

 

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/03/vanhoista-tarinoista-muokattu-100-sanan.html

 

Vanhoista tarinoista muokattu 100 sanan Krapuhaasteisiin:

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/08/hylatty.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/07/deja-vu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/lapsuuden-joulut.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/tunnistettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/09/kaukaa-katseltua.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/rakkaus.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/sivullinen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tout-va-bien-everything-is-all-right.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/ensimmainen-yo_92.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/04/takatalvi.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tuoksu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-punainen.html

Trapetsitaiteilua

211. Trapetsitaiteilua

Tasapainoilut lapsen tahtovuosien, turvallisten rajojen ja lapsen itsenäistymistarpeiden kunnioittamisen ja tukemisen sekasotkuisina aikoina, tasapainoilut varsinkin tyttären hankalina teinivuosina, olivat takana. Nykyään hän joutui miettimään, voivatko äiti ja tytär olla suorastaan sydänystäviä! Sillä sellaiseksi heidän suhteensa näytti muuttuneen vaikka nainen muistutti itseään olevansa ennen kaikkea yhä äiti. He eivät tapailleet säännöllisesti mutta aina ikävä purkautui näkemisen riemuun. Juteltavaa oli niin paljon, että tunnit loppuivat kesken. Tänään

he tapasivat muutaman viikon paussin jälkeen. Nähtyään äitinsä tytär juoksi vastaan, halasi lujasti. Nainen muisti hänet lapsena, silmät, katseen ja hymyn (silloin kun tytär suostui hymyilemään), ilmeen, samanlaisena kuin se oli nyt, suloisen veikeänä.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 47/2025, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa on oltava tekstissä: ilme, turvallisuus, säännöllinen. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Outo planeetta

210. Outo planeetta

Yökylässä ollut Leevi alkoi aamiaispöydässä kertoa mitä oli kuullut vanhempiensa juttelevan keskenään. Keskustelua ei ehkä oltu tarkoitettu hänen korvilleen ja siksi hän oli päättänyt ettei kysele heiltä ainakaan toistaiseksi mitään. Mutta Eliaksen isältä hän kysyisi, vaikka tämä olikin keskittynyt jääkaapin anteihin.

”Mä kuulin, että on olemassa toisenlainenkin maailma, tuossa aika lähellä, toisessa aurinkokunnassa. Siellä on ainakin yksi asuttu planeetta, hirveän sotainen – vaikka en mä oikein ymmärtänyt mitä se ”sota” tarkoittaa. Siellä kamalan monet näkee nälkää! Eli ne ei saa ruokaa!” hän huudahti ja sitten huokaisi silmät pyöreinä.

Lapset kääntyivät katsomaan hellalla olevia täysinäisiä kattiloita, paistinpannua ja avattua jääkaappia.

© AilaKaarina 

Emilian perhe, aiempi osa:

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

Krapu viikolle 46/2025, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: kertoa, huokaista, kattila. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Huoli

 209. Huoli

Vanha nainen seisoi kylpyhuoneen peilin edessä hiuksiaan harjaamassa, kun ovikello soi. ”Kukahan siellä nyt on? Pitikö mulle tulla joku kylään?”, hän sanoi ääneen. Ovella seisoi tutun näköinen nainen. ”Hei, mä näen sua silloin tällöin peilistä. Äskenkin!”

Anna katseli hellästi mummiaan. ”Voi mummi-kulta, se olit sinä. Meitähän on aina sanottu hyvin saman näköisiksi!” hän sanoi

loikkiessaan jo kynnyksen edustaa tukkivien sanomalehtien yli keittiöön, sillä outo haju leijui ilmassa. ”Täällä haisee palaneelta”, Anna totesi huolestuneena.

”Ai, mä tein kakun, taisin pursottaa siihen sitä, mitä se nyt on…?”, mummi vastasi iloisesti. Kakku oli hellan vieressä ja sen tulipunaiselle levylle oli pudonnut kermavaahtoa.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 44/2025, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat: pursottaa, leijua, tukkia. Kravun tarjoaa SsuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Vitsi, vitsi

Sielun värit

 208. Sielun värit

Se oli ollut joskus hyvin tärkeä väri, jopa niin, että edelleen hänen kodissaan oli sinistä. Se oli ollut pako-murheesta-väri. Hänellä oli yhä iso sinipäällysteinen tuoli, hänen ikioma "löhösohvansa", jossa hän rentoutui, pesi ja huuhteli päivien tummuneen pyykin, elämän painoa pois. Sen hän oli oppinut aikoinaan yogatunneilla. Jos aikaa oli vähän, 5-10 minuuttia silmien rentouttamista auttoi pitkälle. Ei ihan turhaan sanottu, että silmät ovat sielun peili. Hän katseli tuolia. Kuin pesä tai syli. Pian hän istahtaisi, ehkä jopa nukahtaisi, siihen. Hän katseli kotiaan, pesä sekin, jossa oli

paljon kauniita, raikkaita, kiehtovia värejä, onnen pilkahduksia. Kyllä hän tiesi: kaipuun piilottajia.

© AilaKaarina

Krapuhaaste viikolle 43/2025, 100 sanaa otsikon kanssa. Kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: huuhdella, sohva, sininen. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Isä