Isoäidin eväät

 178. Isoäidin eväät

”Koska mä pääsen mummin luo? Mä olen jo liian monta päivää ollut ilman mummia”, sanoi 4-vuotias Alma äidilleen silmät kahtena tiukkana huutomerkkinä. Lapsi

oli vauvasta pitäen ollut aivan erityisen kiintynyt mummiinsa. Anna olikin ollut tytön elämässä alusta pitäen vanhempien vielä opiskellessa ammatteihinsa. Hän oli hoitanut vauvaa tämän kodissa ja myöhemmin ottanut lapsen luokseen yökylään useasti. Työpäivänsä päätteeksi hän oli hakenut monesti Alman päiväkodista, vienyt leikkipuistoon tai metsäretkelle sään salliessa. Eväät olivat aina mukana.

Mariiaa hymyilytti. ”Kysytään mummilta”, hän vastasi. Saatuaan vastaukseksi ”vaikkapa jo huomenna” Mariia lähetti anopilleen kuvan Almasta. Tytön säteilevät silmät ja hymy seurasivat Annaa yön läpi.

© AilaKaarina

Viikon 15/2024 Krapu, jossa aiheena KASVU. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Perustuu tositapahtumaan. ”Koska mä pääsen mmmin luo? Mä olen jo liian monta päivää ollut ilman mummia”, sanoi lapsenlapsi äidilleen v. 2017. Ja koska olen myös nukkekotiharrastaja, lisäsin kolme kuvaa nukeista, joista toinen edustaa itseäni (ns. miniminä) ja toinen rakasta lapsenlastani. Kuvissa tarinan lapsenlapsi on jo vanhempi, koululainen ;).

Aarrearkku

 177. Aarrearkku

Lapsenlapsista viisi oli illalla saapunut mummilaan viettämään pääsiäislomaa. Anna oli aiemmin löytänyt vintiltä vanhasta arkusta Tintti-sarjakuvalehdet ja aamupalan jälkeen lapsoset kipittivät vintille. Läppärit ja kännyt unohtuivat samantien. Sisarukset Sara ja Elias eivät malttaneet vaihtaa edes yöpukuja yltään, niin kiire oli päästä lukemaan. ”Onneksi Anna-mummi ehti pelastaa nää Sarabin hampaista, kun kuulemma sekin oli näihin niin iki-ihastunut että meinasi alkaa jyrsiä yhtä niistä”, sanoi Elina. ”Niin kun mummi oli vienyt Tintti-parat alakertaan ja unohtanut ne sängylle", jatkoi Venla huokaisten. "Muuten, ukki sanoi, että hän tulee kohta ottamaan meistä kuvia muistoksi sillä uudella kännykamerallaan. Harmi, kun Alma ei nyt päässyt mukaan.”

© AilaKaarina

Viikon 13/2024 Krapu. 100 sanaa ja annetut kolme sanaa, jotka pitää löytyä tekstissä (saa taivuttaa) ovat jyrsiä, pääsiäinen ja kamera. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/

(116. Onnentupa, osa 1

  132. Minimaailma, osa 2

     148. Kielitaitoisesti, osa 3

  151. Mummilassa, osa 4

        153. Ukin taidonnäyte, osa 5

   158. Ukin iltapala, osa 6 

                                            164. Isoisä lapsenvahtina, osa 7

166. Isoisä, osa 8

        169. Kyläilymuistoja, osa 9

          177. Aarrearkku, osa 10)       

Sinua minä ajattelen,

 176. Sinua minä ajattelen,

kuinka sinä rakastitkaan olla siinä, sen pyöreän pöydän ääressä ja katsella ikkunasta ulos. Puita. Ja ajatella kaikkea sitä minkä elämä eteesi asetti. Ja sinä olit onnellinen. Onnellinen sillä tavalla kuin yksinäisyyttä, omaa tai toisen, kunnioittava ihminen on. Siten kuin yksinäisyytensä aikaa sitten hyväksynyt ihminen on. Sillä eihän se muutu. Ei silloinkaan,

kun löysit vierellesi ihmisen, jota rakastit. Se oli hetken poissa, antoi sinun olla. Nauttia. Ja kun se palasi, se otti sinua olkapäistä kiinni, katsoi silmiin sanoen:  ‒ Tapahtuipa mitä tahansa, minä en sinua hylkää.

Siinä sinä rakastat olla, sen yksinäisen pienen pöydän ääressä ja katsella ikkunasta puita.

© AilaKaarina

(Jälleen tahaton fontin koon muuttuminen)

Viikon 12/2024 Krapu, nyt kuvahaaste. 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoaa SusuPetal 

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Roolit ihanasti sekaisin

 175. Roolit ihanasti sekaisin

Pihalla Miko löi ja kutsui Vesaa tyhmäksi. Miko oli vihainen ja tunsi suuttumuksensa aiheelliseksi Vesan sanottua hänelle ilkeästi aamupäivän leikkihetkestä. Päiväkodin kotileikkinurkkauksessa

tytöt olivat vielä toimintakauden alussa määränneet pojat koiriksi ja kissoiksi, joka sitten naukuvana ja haukkuvana laumana konttasi pitkin huonetta. Fiksumpaan rooliin heistä ei kuulemma ollut. ‒ Ei ne osaa olla isiä! olivat tytöt sanoneet. Mutta vähitellen leikin sisältö muuttui. Samana aamupäivänä

Anna istuu kutsusta useampaankin kertaan juomassa kahvit pienestä muovimukista pienen pöydän ääressä. Myöhemmin Miko huutelee Annaa leikkinurkkaukseen. Poika makaa sängyllä nukke tungettuna paitansa alle. ‒ Anna, mä odotan vauvaa, sanoo Miko onnellinen hymy koko olemukseensa levinneenä.

Viikon 11/2024 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Tämän viikon kolme annettua sanaa ovat sekaisin, tyhmä ja fiksu. Krapua vetää SusuPetal

SusuPetal

© AilaKaarina

Ps. Taas fontti on eri kokoista enkä saa sitä samanlaiseksi vaikka poistin useamman kerran korjatakseni sen.

Sukupolvet

 174. Sukupolvet

Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Anna on herännyt vauvan jokelteluun ja tuudittelee nyt sylissään reilun kuukauden ikäistä lastaan, joka vastaa hymyyn. Vauva päästelee pieniä suloisia ääniä, sirkuttelee vastauksensa hänen sanoihinsa, tuo pieni olento, niin täysin hänestä riippuvainen. Anna ajattelee menneitä sukupolvia. Kiintymysteorioista, varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä, sylin tärkeydestä eikä lapsuudessa opitusta kiintymyssuhteen mallista ollut tietoakaan. Oliko hän

osannut katkaista sukupolvien kovan, usein julmankin kasvatuskierteen? Olla luomassa uutta, terveempää ihmislajia, joka kykenee rakkauteen ja läsnäoloon. Auttaisiko pelkkä tietous tästä kaikesta? Äitiys pelotti, mutta olihan tästä selvittävä. Luotettava siihen, että vuosia sitten alkanut menneisyyden läpikäyminen oli jo tehnyt ainakin riittävästi tehtäväänsä hänessä.

© AilaKaarina

Viikon 9/2024 otsikon kanssa 100 sanan Krapu, joka pitää alkaa lauseella Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Krapua vetää SusuPetal

SusuPetal

Muukalaisena keittiössä

 173. Muukalaisena keittiössä

Hiki nousi pintaan hänen yrittäessään työntää, töniä, potkia, raahata tukasta, kierittää, vierittää itseään kohti keittiötä, kohti hellaa. Nälkä oli hurja, mutta viimeiseen asti hän oli yrittänyt olla huomaamatta sitä. Sillä jos jotakin hän inhosi niin ruoanlaittoa. Mutta nyt nälkä ylitti sietorajan ja kuumeisesti hän alkoi kaivaa kattilaa ja paistinpannua esiin, etsi kasvisnakit ja vihannekset jääkaapista ja aloitti. Pian ainekset tirisivät pannulla. Kastikkeen hän valmisti tattarijauhoista lisäten vain hippusen verran kikhernejauhetta, sillä se jos mikä liiallisena kera sipulin tekisi hänestä illan mittaan kuin käyntiin yrittävän moottoripyörän. Annoksesta tuli iso ja osa jouti muovirasiassa pakastimeen. Viikoksi saisi tämä sapuska kelvata.

AilaKaarina

Viikon 8/2024 toinen Krapu kolmella annetulla sanalla, joita saa taivuttaa: kuume, muovirasia, muukalainen. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

Kesän mansikat

 172. Kesän mansikat

Nainen antoi suunsa suudeltavaksi ja sitten he erosivat. Mies katsoi surullisena naisen ääriviivojen sulautumista pimeyteen: pois, pois. Miten tässä näin kävi? Miten taas kävi näin! Se mikä kerran oli ollut pyörryttävää, hurmaavaa, kuumetta, se mikä kerran oli tuntunut oikealta rakkaudelta, oli jäähtymässä. Häneltä, joka oli juuri lähtenyt ovesta. Rakkaus 

oli ollut miehelle kuin kesäiset mansikat ja kaikki ne muut punaisina hehkuvat marjat, makeat ja kirpeät. Mitä hänelle jäisi jos ero olisi lopullinen? Yksinäisyyden hirvitys tässä muukalaisten maailmassa, jossa ei ollut ketään. Vain muistot, jotka toinen oli työntämässä kylmään, johonkin läpinäkymättömään muovirasiaan, jääkaappiin? Siirtäisi ne lopulta pakkasosastoon. Unohtaisi sinne.

AilaKaarina

Viikon 8/2024 Krapu, jossa on oltava kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa: kuume, muovirasia, muukalainen. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal