Huoli

 209. Huoli

Vanha nainen seisoi kylpyhuoneen peilin edessä hiuksiaan harjaamassa, kun ovikello soi. ”Kukahan siellä nyt on? Pitikö mulle tulla joku kylään?”, hän sanoi ääneen. Ovella seisoi tutun näköinen nainen. ”Hei, mä näen sua silloin tällöin peilistä. Äskenkin!”

Anna katseli hellästi mummiaan. ”Voi mummi-kulta, se olit sinä. Meitähän on aina sanottu hyvin saman näköisiksi!” hän sanoi

loikkiessaan jo kynnyksen edustaa tukkivien sanomalehtien yli keittiöön, sillä outo haju leijui ilmassa. ”Täällä haisee palaneelta”, Anna totesi huolestuneena.

”Ai, mä tein kakun, taisin pursottaa siihen sitä, mitä se nyt on…?”, mummi vastasi iloisesti. Kakku oli hellan vieressä ja sen tulipunaiselle levylle oli pudonnut kermavaahtoa.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 44/2025, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat: pursottaa, leijua, tukkia. Kravun tarjoaa SsuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Sielun värit

 208. Sielun värit

Se oli ollut joskus hyvin tärkeä väri, jopa niin, että edelleen hänen kodissaan oli sinistä. Se oli ollut pako-murheesta-väri. Hänellä oli yhä iso sinipäällysteinen tuoli, hänen ikioma "löhösohvansa", jossa hän rentoutui, pesi ja huuhteli päivien tummuneen pyykin, elämän painoa pois. Sen hän oli oppinut aikoinaan yogatunneilla. Jos aikaa oli vähän, 5-10 minuuttia silmien rentouttamista auttoi pitkälle. Ei ihan turhaan sanottu, että silmät ovat sielun peili. Hän katseli

tuolia. Kuin pesä tai syli. Pian hän istahtaisi, ehkä jopa nukahtaisi, siihen. Hän katseli kotiaan, pesä sekin, jossa oli paljon kauniita, raikkaita, kiehtovia värejä, onnen pilkahduksia. Kyllä hän tiesi: kaipuun piilottajia.

© AilaKaarina

Krapuhaaste viikolle 43/2025, 100 sanaa otsikon kanssa. Kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: huuhdella, sohva, sininen. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Leikkisästi

 207. Leikkisästi

Se oli sinä päivänä, jolloin lastentarhanope saapui ryhmänsä luo ja osa lapsista purskahti nauruun! Nuorimmat vain katselivat häntä hymyn levitessä hiljalleen huulille. ”Annalla on siivet”, ”ope on enkeli”, kuului sieltä täältä. Päivä

sujui hauskasti. Anna unohti selkäänsä aamun lauluhetkestä pianon päältä löytämänsä keijun siivet. Iltapäivällä pikku Samille sattui pihalla vahinko. Hän auttoi lasta uudelleen ulkovaatteisiin, kun pojan isä astui ovesta sisään. Sulkiessaan Samin takin vetoketjua Anna kertoi mitä oli tapahtunut. Isä nyökkäsi, katseli lapsensa opea vaivihkaa. Vasta silloin hän muisti siivet. Samassa johtaja tupsahti paikalle, purskahti iloiseen nauruun sanoen: ”Pinkit pukemiskäsineet ja siivet selässä. Voisi sitä työpäivänsä huonomminkin viettää.”

© AilaKaarina

Ps. Valitettavasti tekstin fontti muuttui kesken kaiken enkä saa sitä samanlaiseksi vaikka kerran jo poistin kirjoituksen ja yritin uudelleen. Ei ole ensimmäinen kerta, kun blogini tekee näin!

Krapu viikolle 42/2025, 100 sanaa otsikko mukaan lukien. Kravun pitää tällä kertaa alkaa sanoilla Se oli sinä päivänä, jolloin… Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Kuin Iisakinkirkkoa...

206. Kuin Iisakinkirkkoa...

Ylä- ja alakerran uudet pönttöuunit saavat tulet ensimmäistä kertaa, ihan vain testauksen vuoksi eikä niitä käytetäkään jokapäiväiseen lämmitykseen. Yhdessä ollaan haettu risuja omasta metsästä, jota suojellaan ja hoidetaan rakkaudella, lahopuut jätetään metsään minieläinten asunnoiksi. Ylipäänsä puita kaadetaan harvoin, vain metsänhoidollisista syistä. Mutta miten suloista onkaan istua loimuavan tulen lämmössä!

Perheen äiti on vielä sukulaisten hoteissa pienempien lasten kanssa, sillä remontti on kestänyt mahdottoman kauan. Isommat lapset ovat kotiutuneet, kun kouluakin pitää käydä. Elina on naapurissa, Wilma lukee kirjaa ja Eliaksella on ystävä leikkimässä. Sentään jo harventunut remonttiporukka on illaksi poistunut. Istvan ja hänen siskonsa voivat huokaista seuraavaan aamuun.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 41/2025, kuvahaaste, 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Simba

 205. Simba

Vaikein oli ensimmäinen yö. Kuusi tuntia hän valvoi vuoteessaan unta saamatta, kissa sylissään. Pehmeä kerä lähellä sydäntä. Aamuyöstä hän vihdoin nukahti, vaipui syvään pimeään mutta tunsi unessakin kissan pysyvän sylissä kuin se olisi siihen syntynyt. Seuraavat päivät

hän kulki kissan kanssa, kantoi sitä minne tahansa askeleet veivätkin. Villikissa, joka ei koskaan aiemmin ollut tullut vapaaehtoisesti syliin ei kertaakaan irrottanut otettaan hänestä. Päivät kuluivat mutta eivät kuluttaneet ikävää pois.

Eron hetken koittaessa hän oli silittänyt kissan päätä, puhunut kauneimmat sanansa ja lopuksi laulanut vanhaa suomalaista kansanlaulua: ”Nuku, nuku nurmilintu, väsy, väsy västäräkki. Väsy kun minä väsytän, nuku kun minä nukutan.”

© AilaKaarina

Krapuhaaste viikolle 39/2025, 100 sanaa otsikon kanssa. Nyt ei ole kolmea sanaa vaan aihe: MUUTOS. Krapua emännöi SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

                                      Simballe (v. 2025)

                                    Simba vauvana (v. 2010)

Kesäloman jälkeen

 204. Kesäoman jälkeen

Lastentarhanopen jalat väsyivät jo ensimmäisinä työpäivinä. Lapsiryhmän koko tulisi olemaan 22, joista nyt oli 16 paikalla. Aamulla ja pitkin päivää oli kiire lohduttaa arkoja, uusia lapsia, joita, varsinkin 3-vuotiaita jännitti, joitakin itketti. Mutta he laajensivat syliään, venyttivät käsiään, juoksivat vain hengessä, ei lasten nähden.

Ryhmässä olisi vain kaksi aikuista koko seuraavan viikon kolmannen hoitajan ollessa vielä lomalla. Kaupunki laski, että hoito- ja kasvatushenkilöitä olisi koko päivän ajan kaksi vaikka he olivat ryhmässä yhtä aikaa vain noin 5 tuntia. Aloituskeskusteluja oli myös pidettävä lasten hoidon ohella.

Kuinka kauan lomalla kerätyt voimavarat kantaisivat? Oli enää vain muistot kesän suomasta kiireettömyydestä.

© AilaKaarina

Viikon 20/2025 Krapu, kuvahaaste. Krapua emännöi SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Rakkauden polut

 203. Rakkauden polut

Hän muisti runon sanasta sanaan. Monta kirjoittamaansa hän oli unohtanut, mutta tätä ei. Hän lausui sen ääneen, kuiskasi kuin salaisuuden huoneensa hiljaisuuteen:

Rakkauden polkuja

vaikka tuhannesti olisin kulkenut

hyväillen katsonut silmiin

tuntenut

huuletkädetsylin

kaikessa syvyydessäni

mihin kulloinkin kykenin

olen levännyt

rakkauden ihmeessä

aina ensi kerran

Vaikka tuhannesti olisin tiennyt

autioituvassa ruumiissani

eron hetken koittavan

olen palannut polkua pitkin

onneni luota murheeni luokse

aina ensi kerran

Oli ollut pakko lähteä. Hän olisi tuhoutunut suhteessa, josta valo, lämmin, kirkas ja puhdas valo, oli aikaa sitten kadonnut. Mutta miten toisin hän olisikaan halunnut valita!

Nyt hän oli tässä. Ensimmäistä kertaa, taas.

© AilaKaarina

Viikon 19/2025 Krapu, 100 sanaa kera otsikon ja kolme annettua sanaa on oltava tekstissä: kuiskata, valinta, kirkas. Krapua vetää SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/