maanantai 31. maaliskuuta 2025

Kevätsiivousta

198. Kevätsiivousta

”Näköjään tässä kävi nyt näin. Sinun piti pestä vain liesituuletin ja alatkin pestä koko hellaa uuneineen. Ehdin juuri laittaa sinne uunimakkaran”, huokaili Erik. Hän oli ajatellut nauttia yhden olusen makkaran kyytipoikana.

”Otan sen pois. Uuni on vielä viileä. Huomenna lähtee Adele. Neljä lasta tuodaan tilalle. Sitten kuusi lasta odottaa sun ruokiasi, joten täytyyhän täällä sun omassa sopessasi olla siistiä. Ehdit kyllä saada sen rakkaan makkarasi, älä huoli. Ei hellaakaan tarvitse vetää ulos, koska eihän siitä kauaa ole, kun sä kaiken putsasit”, Anna sanoi hymyillen rätti jo kädessään. Erik

katseli pöydän ääressä vaimoaan hellästi, hörppäsi oluttaan. Ajatteli olevansa onnen mies.

© AilaKaarina

Krapu, vko14/2025, jonka pitää alkaa lauseella Näköjään tässä kävi nyt näin. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

sunnuntai 23. maaliskuuta 2025

Jumppaseikkailu

197. Jumppaseikkailu

Lastentarhanopettaja vei lapset korkealle saarelle, vuorelle. Sen toisella rannalla vaanivat hait ja krokotiilit. Lasten piti kiivetä vuoren yli niitä pakoon, koska olivat eksyneet väärälle puolelle saarta ja menneet ihan veden ääreen niitä katsomaan. Lastentarhanope

edusti jonkinlaista pelastuspartiota. Hänellä oli paksu naru, jonka avulla hän saaren toisessa päässä ei nyt sentään kiskaissut vaan kiskoi hikipäässä lapsia turvaan. Näkyi myös leopardeja ja leijonia, joita vastaan ei saanut taistella vaan yrittää ohittaa ne kapuamalla karkuun. Jumppasali raikui naurusta lasten kiivetessä monta kertaa vuorelle.

Sängyn päälle oli kasattu paksuja jumppa-alustoja kasapäin. Iso lapsiryhmä, joka koostui 3–5-vuotiaista lapsista, oli jaettu kolmeen osaan ikätason mukaan.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 13/2025, 100 sanaa otsikkoineen ja annetut kolme sanaa on oltava mukana (saa taivuttaa): ohittaa, kiskaista, taistella. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

sunnuntai 16. maaliskuuta 2025

Liikuntatuokio

196. Liikuntatuokio

Päiväkodin iltapäivän pieneen liikuntahetkeen oli lastentarhanope aikonut hakea jumppavarastosta liukumäen. Lapset olisivat nousseet portaita ylös, liukuneet sitten alas ja kipittäneet vessaan käsienpesulle ennen välipalaa. Mutta se olisi vienyt liikaa aikaa hänen jäätyään yksin ryhmään opiskelijansa kanssa työkaverin sairastuttua äkillisesti. Nuorimmat tarvitsivat vielä paljon tukea. Jotain piti nopeasti keksiä. Hän haki

toisesta huoneesta kaksi isoa vannetta, meni itse toisen kehän sisään ja opiskelija toisen. Mukaan otettiin niin monta lasta kuin mahtui niin, että kaikki pystyivät pitämään hyvin käsillään vanteista kiinni. Näin sitten edettiin varovasti ja nauraen kohti vessaa. Lapsista se oli yksi hauskimmista "välipalaliikuntahetkistä". Niitä he joka iltapäivä kovasti odottivat.

Viikon 12/2025 krapu, 100 sanaa kera otsikon ja annetut sanat, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: mäki, hyvä, kehä. Krapua vetää SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

sunnuntai 9. maaliskuuta 2025

Perhonen

195. Perhonen

”Kirjan Maria puhkaisi kotelonsa ja nousi siivilleen. Viisi päivää, viisi yötä pysähtymätöntä kohtaamista, toisen ihmisen rävähtämätöntä, kokonaista läsnäoloa. Ei Maria ollut tiennyt millaista on tulla syvästi nähdyksi ja kuulluksi. Olla paljas, auki, luettavissa. Olla toiselle todellinen. Ja siten myös itselleen. Vaikka vain yhden kerran elämässä, perhosen elämän verran. Niin kuin elämä olisi heittänyt kauneimmat, loistavimmat värinsä noihin hetkiin, oranssin, kullan ja sitten ne pehmeämmät, lempeämmät.

Entä minä, annoinko pois sen ainoan joka toi värien hehkun tullessaan? Ja vei kaiken mennessään, koska minä valitsin pelon ja pakenin”, Irina kirjoitti päiväkirjaansa.

”Ja elämäni saldo on tässä. Lohduttoman pitkä miinusmerkki summan edessä.”

© AilaKaarina

Viikon 11/2025Krapu, 100 sanaa otsikon kera. Nyt kuvahaaste:

Krapua vetää SusuPetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/

Tekstin innoittajana on Selja Anhavan teos ”Nainen joka rakasti hyönteisiä”, jonka tulkitsin näin.

maanantai 17. helmikuuta 2025

Väsynyt

194. Väsynyt

Surumieli. Tuttua ennestään mutta nyt pelottavampaa kuin koskaan ennen. Irinasta tuntui kuin hänen verenkiertonsakin olisi pysähtymässä, jäähtymässä hiljalleen, se veri joka vielä kuumana virtasi sydämeen ja sieltä pois, haalenisi vähitellen kunnes lopettaisi kulkunsa kokonaan! Ja hänkö

antaisi elämän kadota, hylätä, hylkäisi itse haasteet ja riskit, olisi vain tyhjä kuori, pysähtynyt paikoilleen? Ei! Päivien ajan Irina kaivoi vanhoja taistelulauluja esiin, myös runoja ja lauluja rakkaudesta, kaipauksesta. Turhaan. Mikään ei vain tuntunut enää miltään. Onko minulla enää rohkeutta, uskallusta? hän mietti. Voisinko minä

valita välinpitämättömyyden? Jospa en enää olisi kuuma, en kylmäkään, olisin vain haalea, se jonka jumalatkin lopulta sylkäisisivät suustaan.

© AilaKaarina

Viikon 8/2025 kuvahaastekrapu, 100 sanaa kera otsikon. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

SusuPetal

tiistai 11. helmikuuta 2025

Rakkautta ilmassa

193. Rakkautta ilmassa

Iltayö oli miltei musta, tähden tähteä ei näkynyt tumman pilviverhon takaa. Mutta sisällä keittiössä paloi kynttilälamppu luoden lempeää tunnelmaa. Oltiin vietetty Runebergin päivää, kahvin kanssa syöty asiaan kuuluvat runebergintortut. Illemmalla juteltiin runoudesta, josta he molemmat pitivät kovasti.

”Muistatko sen Runebergin runon, josta joskus olen kertonut miten rakastin sitä nuorena? Siinä oli mm. sanat ’Mä yksin olin, / hän yksin tuli; / mun tieni ohi / vei hänen tiensä...’ Muistan vielä säkeet: ’Sa outo ollut, / sa tuttu tullut!…’ ” sanoi Anna.

”’Ainoa hetki’ on runon nimi. Tilasin yhden koottujen runojen kirjan, jossa se on. Saat sen piakkoin. Muistin, että tykkäsit siitä.”, vastasi Erik.

Viikon 7/2025 100 sanan Krapu otsikkoineen. Kolme annettua sanaa pitää olla tekstissä, joita saa taivuttaa: musta, runous, kynttilä. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

© AilaKaarina

Runebergin runo:

AINOA HETKI

Mä yksin olin,
hän yksin tuli;
mun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei luokse jäänyt,
mut jäädä aikoi,
ei puhutellut,
mut silmä puhui.-
Sa outo ollut,
sa tuttu tullut!
Pois päivä karkaa,
ja vuosi kuluu,
pois muisto toinen
jo toisen ajaa;
jäi lyhyt hetki
se mulle iäks,
se karvas hetki,
se armas hetki.

J.L. Runeberg

Edelliset osat Onnentupa-tarinoihin:

116. Onnentupa, osa 1

132. Minimaailma, osa 2

148. Kielitaitoisesti, osa 3

151. Mummilassa, osa 4

153. Ukin taidonnäyte, osa 5

158. Ukin iltapala, osa 6

164. Isoisä lapsenvahtina, osa 7

166. Isoisä, osa 8

169. Kyläilymuistoja, osa 9

177. Aarrearkku, osa 10

178. Isoäidin eväät, osa 11

186. Ostoksilla, osa 12

190. Toisenlaisia ääniä, osa 13

191, Teinirakkaus, osa 14

192. Lomailua, osa 15

193. Rakkautta ilmassa, osa 16

maanantai 27. tammikuuta 2025

Lomailua

192. Lomailua

Kiva, kun Adele jäi vinttiin kirjoittelemaan jotain ja Elias pelaamaan, ajatteli Helmi iloisena kavuttuaan alakerran sohvalle mumminsa kainaloon.

Kun lapsia oli vain kolme, ei tarvinnut pelätä kilpailijaa mummin huomiosta. Kyläilemässä oleva lastenlasten lukumäärä olikin normaalia pienempi tällä joululomalla. Joskus kuusikin lasta oli ollut mummilassa yhtä aikaa. Nyt oli rauhallista, nyt sai vain olla ja ihmetellä. Helmistä kaikki mummilassa oli jännää. Tuo iso soittolevykin ukin kädessä! Ihan outo.

Helmi katseli seinällä olevaa taulua. Siinä olivat isä nuorena ja isän sisko Emilia, mummin omat lapset. Ihan sydämessä sykähti: niin kuin olisi isäkin läsnä! Ikäväkin hiipi mieleen. Hän käpertyi syvemmälle mummin kainaloon.

Viikon 5/2025 Krapu, 100 sanaa kera otsikon ja sanat kilpailija, taulu, lukumäärä on oltava tekstissä (saa taivuttaa. Kravun tarjoaa SusuPetal