Kevyesti

81. Kevyesti

Kyllä! Hän oli elänyt – liidellen rytmistä toiseen, tanssista toiseen. Ne kaikkein keveimmät, ne raskaimmat, ne kaikkein kuumimmat tahdit hän yhä tunsi jalkapohjissaan. Nainen kiepautti lanteitaan. Niistä oli leiskunut tuli, oli joku arvostelija kirjoittanut. – Mikä hiton ”sielukkuus”! (jonka puuttumisesta toinen arvostelija oli maininnut), hän huudahti. – Tanssi on tanssia, pöljä. Hän tyhjensi viinilasinsa. Nuo vuodet! Hänen elämänsä upeat karnevaalit. Ja olihan hän myös rakastanut. Niin kauan kuin oli. Ketään heistä hän ei kaivannut. Heitä oli tullut ja heitä oli mennyt. C’est la vie! Kilpatanssivuosien pokaalit kiilsivät hyllyillä, suorissa riveissä kylmine kylkineen. Jäljellä

olivat sentään ne. Hän täytti lasinsa ja nosti sen huulilleen.

AilaKaarina

(Runonevan haasteeseen Karnevaalit)

Joulukuussa 2020

 80. Joulukuussa 2020

Keväällä ystävä, vuosia Italiassa asunut, sairastui koronaan. Neljä viikkoa kului teho-osastolla, kivut olivat valtavat, jälkitaudit kovat. Perusterve ihminen, viisissäkymmenissä. Miehen kaksi ystävää menehtyi samaan tautiin. Se pelästytti, kuten kuvat sairaaloista eri puolilla maailmaa. Suomessa tosin tilanne oli parempi. Hän oli varovainen, ennen kaikkea riskialttiiden tähden, eli kuuliaisesti terveysviranomaisten ohjeiden mukaan. Mutta vähitellen

toukokuussa hän alkoi tavata lapsenlapsiaan, ensin ulkona, mutta sittemmin lähes kuten ennenkin. Syksyn mittaan virus vimmaantui uudelleen. Pelätä hän ei vain osannut, tapasi lapsenlapsiaan, halasikin heitä. Joulu lähestyi. Edelleen hän toki teki parhaansa, mutta ei halunnut unohtaa psyykkistä puolta, niin lasten kuin omaansa, ja jätti loput –

© AilaKaarina

Viikon 50/2020 ja tämän vuoden viimeinen Krapuhaaste: 100 sanaa otsikon kera ja sanat korona, elää ja joulu on oltava tekstissä. Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal

Rakastettu

 79. Rakastettu

Blogi, jota hän seurasi, kertoi sisustamisesta ja perhe-elämästä, hyvästä, toimivasta parisuhteesta sekä kolmesta lapsesta. Kuvia oli paljon niin kodista, kesämökistä kuin matkoistakin. Ei hän tuntenut kateutta, ennemminkin vain sääliä naista kohtaan. Vaimon lähes järjetöntä sokeutta oli vaikea käsittää huolimatta siitä, että mies teki töitä, jossa joutui matkustamaan paljon ja olemaan usein myös öitä poissa kotoa. Eikö vaimo edes aavistanut mitään? Tai aavisti, mutta ei halunnut tietää? Syyllisyyttä 

hän ei enää itse jaksanut potea, potekoon mies. Tämä sopi hyvin hänenlaiselleen ihmiselle, joka tarvitsi paljon omaa aikaa. Hän odotti jo kovasti miestä, joka saapuisi taas illalla kuten oli tehnyt kymmenisen vuotta. 

© AilaKaarina

Viikon 49/2020 Krapu, jossa otsikon kanssa oltava 100 sanaa sekä sanat järjetön, kertoa ja blogi (sanoja saa taivuttaa).

(Taianomainen yö paperilla)

 78. (Taianomainen yö paperilla)

Helmikuun lopun yö oli täynnä tähtiä. Ne loistivat syvällä kaikkeuden sylissä. Hän oli juuri aikeissa mennä sisälle kun kuuli sen. Ääni leikkasi voimalla taivaan kaarta, singahti korkealle kuin nuoli kiiltävine kärkineen, viipyi hetken ja katosi. Oli täydellisen hiljaista, niin kuin kaikki hänessä ja hänen ympärillään olisi jähmettynyt niille sijoilleen ja odottanut milloin nuoli liitäisi uudelleen halki pimeyden. Pian se taas kiisi ilmassa. Sen kärki oli edellistä terävämpi, vahvempi, mutta pinta rosoisempi. Ja kaarena se lävisti

kahdet sydämet; hän tunnisti sen kaiken, ja tunnusti sen kaiken: sydänyön yksinäisyydessä hiipi kettu. Sen huudossa kuului jälleen tuttu, elämää läpitunkeva kutsu.

© AilaKaarina

Viikon 48/2020 Krapu ja haastesanoina täytyy tekstissä näkyä: taianomainen, paperi ja hiipiä.

Marraskuu

 77. Marraskuu

”Marraskuu on kuukausista yksinäisin. Kukaan ei odota sitä, ei kaipaa, ei rakasta. Ei kukaan tarvitse sitä. Niin kuin se itsekin olisi hylännyt kaikki tarpeensa. Se itsessään on vailla toivoa eikä siltä myöskään toivota mitään. Paitsi, että häipyisi jo!”, tyttö kirjoitti päiväkirjaansa. Koulukaverit olivat

kotibileissä. Häntä ei oltu kutsuttu, mutta ei hän olisi mennytkään. Ei ollut mitään päällepantavaa eikä hän olisi kestänyt ilkkuvia, armottomia katseita vanhojen vaatteidensa vuoksi. Kuukausiin ei äiti ollut voinut antaa rahaa lapsilisistä kuin vain kaikkein tärkeimpiin ostoihin, kuukautissuojiin, joskus alusvaatteisiin. Nyt loppuisivat lapsilisätkin, sillä hän täyttäisi 17 vuotta. Koulu oli lopetettava kevääseen. Jostain oli löydettävä töitä.

AilaKaarina 

Viikon 47/2020 Krapu: 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat tarve, ilkkua ja armoton on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal

Suojamuuri

76. Suojamuuri

Hiljaisuus. Miten vahvasti se oli taas läsnä joka huoneessa, kun hän kiersi niitä kotiin tultuaan! Hän yritti tavoittaa aiemmin lausuttuja sanoja kuin hiukkasia ilmasta, iloisia, vakavia, arkisia. Sanoja, joita hän oli puhellut tyttärensä ja lapsenlastensa kanssa. Kaksi päivää oli ensin tytär kyläillyt hänen luonaan ja sen jälkeen olivat pojan lapset olleet saman verran. Hän oli juuri vienyt heidät takaisin vanhempiensa luo. Miten tämä olikin kerta kerralta vaikeampaa! Kaikki ne keskustelut: läheiset, hauskat, jokapäiväisistä syvällisiin; naurut, leikin äänet, syleilyt, halaukset. Neljä vuorokautta oli

elämä asunut hänen kodissaan. Ja nyt oli omien lasten syntymän myötä kuin itsestään rakentunut suojamuuri jälleen murenemassa ympäriltä ja pian tuleva iltayö ja nukkumaanmeno pelotti. Toinen ihminen oli poissa. Hänen katseensa, hänen sanansa. Hänen hengityksensä, säteinen utu, joka levitteli pieniä arkisen onnen pisaroita. Hänen oman ihonsa herkät tuntosarvet, jotka lähettivät 

ja ottivat vastaan viestejä, ihosta ihoon kuin antennit ja jotka olivat kaiken muun lisäksi pitäneet hänet läsnä hetkessä, olivat kääntymässä sisään päin. Toinen maailma teki jo hyökkäystään. 

© AilaKaarina

Leikki

75. Leikki

 – Enkä lähde! kolmevuotias Emilia sanoi tuittu ilme kasvoillaan ja istua nökötti portailla kuin olisi liimattu siihen. Lähes joka-aamuinen taistelu oli alkamassa jälleen. Ei auttanut muu kuin napata kiljuva tyttö kainaloon ja kantaa pihakäytävälle. Sama tulisi toistumaan illemmalla, kun hän hakisi vahvassa tahtoiässä olevan tyttärensä päiväkodista. Illalla

he katsoivat aiemmin kirpparilta ostettua videota ketunpoika Topin ja koiranpentu Tessun ystävyydestä. Tessun omistaja Aatu ei pitänyt Topista ja tämä saikin jatkuvasti pakoilla ja juosta karkuun Aatun kivääriä! Seuraavana aamuna 

Anna sanoi Emilialle: – Kulta, leikitäänkö? Kumpi haluat olla, Topi vai Tessu? – Mä oon Topi! Kiitollisena oivalluksestaan Anna tarttui Emilian käteen ja sitten juostiin!

© AilaKaarina

Viikon 43/2020 Krapu: otsikon kanssa 100 sanaa, ja sanat kolme, kiitollinen ja ostaa pitää näkyä tekstissä; sanoja saa toki taivuttaa. Lisää Krapuja 

SusuPetal in blogissa

 (osoitteessa: https://susupetalsanat.wordpress.com/)

Pieni onni

74. Pieni onni 

 

Tuuli oli raju ja sateenvarjo kääntyi nurin. Hän väisti auton jonka eteen oli ollut kävelemässä. Ratin takana oli vanhempi mies, joka mulkaisi häntä kiukkuisesti ja huristi tiehensä. Kohta hän olisi uudessa asunnossaan. Se oli vain pieni alivuokralaishuone, mutta hän oli siitä onnellinen. Vihdoinkin hänellä oli oma huone, ylellisyys, jollaista hänellä ei koskaan ennen ollut ollut. Ja hän oli päässyt pois maalta, peräti pääkaupunkiin. Tällainen syksykin vielä! Tätä hän rakasti, syksyn rehellistä alastomuutta, jossa saattoi levätä pelotta pitkän, leveähelmaisen takin sisällä. Punaista takkiaan tyttö kutsui teltaksi. Se suojasi katseilta, kuten syysillan pimeyskin. Pahimpia olivat keski-ikäiset pönäkät sudet kiiluvine silmineen.

© AilaKaarina

 

Viikon 42/2020 Krapu: 100 sanaa kera otsikon ja annetut kolme sanaa ovat asunto, rehellinen ja pelätä.

 

Tupaantuliaiset

 73. Tupaantuliaiset

Karhuperhe oli ollut hätää kärsimässä. Metsäyhtiö oli ensin kaadattanut avohakkuilla ison osan kotimetsää ja sitten myrsky oli jatkanut tuhoa niin, että karhut olivat jääneet kodittomiksi. Vaihtoehtoja ei ollut ja niinpä ei auttanut muu kuin ohjata tassunsa ihmisten ilmoille. Kuinka sattuikaan, karhuperhe oli pakomatkallaan törmännyt ihmisperheeseen, joka teki pettyneenä paluuta aiotulta metsäretkeltään. Ihmiset olivat olleet ystävällisiä eivätkä olleet edes pelänneet heitä! Lopulta he olivat lainanneet karhuille omaa rakenteilla olevaa taloaan. Ja tänään

           

Perhe Lundby juhlii heidän kanssaan, kun lainakoti on vihdoin saatu jonkinmoiseen kuntoon. Paljon puuttuu kaikenlaista eivätkä talon etuseinätkään ole vielä paikoillaan, mutta sellaiset seikat eivät tätä turkkiperhettä haittaa.

© AilaKaarina

Ps. Teinit juoksivat keittiöön, kun näkivät valtavan isot hodarit ja hampurilaiset, ja nuoremmat kipaisivat lastenhuoneeseen leikkimään. Muu väki kävi yläkerrassa ihailemassa Karhuperheen makuuhuonetta ja kaikkea, mitä rakennusporukka oli saanut valmiiksi. Naiset piipahtivat kylppärissä, ukki ja nuorempi herra Lundby kummastelivat sitten jo alakerrassa arkkitehdin mokaa, kun ovi kääntyi portaiden eteen. Pihalla olevat vauvat alkoivat parkua, ensin toinen, jonka itkuun toinenkin heräsi. Iskät, jotka olivat vuorostaan hoitovapaalla, riensivät hakemaan vauvat vaunuineen sisään. Toinen isistä alkoi laulaa tuutulaulua pienokaiselleen. Sen pituinen se 😁.

Ps. Tämä talo asukkeineen on lapsenlapsia varten tehty <3

 

Viikon 40/2020 Krapu; 100 sanaa otsikon kanssa ja tekstissä on oltava sanat ohjata, paljon ja myrsky, joita saa taivuttaa.

Suhteellista

72. Suhteellista

Hän oli valmis repimään hiukset päästään, niin vihainen, pettynyt, surullinen ja onneton hän oli. Jälleen hän tuijotti kelloa, odotti, valmiina lähtöön, jalat kohti ulko-ovea! Viha laimeni vähitellen peloksi, suru lopulta tutuksi tyhjyyden tunteeksi. Tänään ei ainakaan kannattanut toivoa soittoa, anteeksipyyntöä, selityksiä. Selittelyjä. Eikä mikään muuttuisi. Mies oli patologinen valehtelija. Niin paljon sentään hyvääkin löytyi, että hän oli kiintynyt mieheen. Ja kyllä hän tiesi, että todellinen syy miksi hän ei kyennyt päästämään irti, oli ajatuskin yksin jäämisestä eron jälkeen. Jäätävä kylmyys työntyi heti ruumiin ja mielen ytimiin, niiden syvimpiin kerroksiin. Alituinen, toistuva pettyminenkin oli helpompi kestää, kauan sitten opittu taito.

© AilaKaarina

Viikon 39/2020 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa, ja annetut sanat: valmis, repiä ja kello.

Lisää 100 sanan Krapuja löytyy osoitteesta SusuPetal | Krapuhaasteet

Kissa

71. Kissa

He olivat tehneet kävelylenkin. Kissa oli, kuten joka ikinen kerta, tekeytynyt vähän väliä kuolleeksi. Annan oli täytynyt toistamiseen ottaa se syliinsä, taluttaa koiraa toisella kädellä ja kantaa lopulta siinä kakkapussiakin. He saapuivat 

pihaan ja hän laski kissan maahan. Saman tien se erinomaisen elävänä ryntäsi pensaaseen. Koira seisoi rauhallisena Annan vierellä. Se oli 10-vuotias rhodesian ridgeback ja väsynyt lenkin jälkeen. Vähitellen

Anna alkoi ihmetellä, kun kissan hihna ei liikkunut enää lainkaan. Hän rupesi vetämään sitä itseään kohti – ja saaliina oli vain tyhjät valjaat. Olisihan hänen jo pitänyt se arvata. Vakaasti hän lupasi itselleen, että ei koskaan enää yrittäisi kouluttaa kissaansa.

© AilaKaarina

Otsikon kanssa 100 sanan viikon 38/2020 Krapuhaaste avainsanoilla arvata, lupaus, koskaan.

Hajurako

 70. Hajurako

Anna astui huoneestaan tupatilaan ja pentu ampaisi sähäkkänä kiinni hänen farkunlahkeisiinsa. Aamusta iltaan kissa oli ollut tavallistakin tuitumpi, suorastaan jo ärsyttävä, vaikka hän yleensä suhtautui outoon kattiinsa huumorilla. Onneksi apu oli aina lähellä. Annan tarvitsi vain huutaa koiraansa nimeltä ja Sarabi riensi vauhdilla sohvaltaan pelastamaan häntä ja pentu livisti tiehensä kuin musta salama jonnekin omista lepopaikoistaan. Häntä Simba ei totellut juurikaan, mutta koiran tarvitsi vain olla läsnä ja kissa oli kuin pehmolelu! Koira toki hyväksyi nöyrän alamaisensa, jopa sohvalle, mutta vain taakseen ja hajuraon päähän. Jos pentu yritti hissukseen hivuttautua lähemmäksi, Sarabin napakka murahdus lennätti sen vikkelästi takaisin lähtöruutuun.

© AilaKaarina

Viikon 37/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon kanssa avainsanoilla pelastaa, paikka ja ärsyttävä.

(Kuvassa kissa sai vielä aivan alkuaikoina olla näin liki koiraa muutaman kerran. Mutta mitä isommaksi se kasvoi sitä isomman piti välinkin olla!)

Eläimet!

69. Eläimet!

Hän laski kissanpennun maahan. Koira, joka oli nuuhkinut sitä ensin ystävän sylissä, sitten hänen sylissään, siirtyi kissan luo ja alkoi nuolla sitä. Kissa kääntyi selin, ei vilkaissutkaan koiraa ja alkoi viihdyttää itseään nuolemalla etukäpäliään. Koira kiepautti pennun selinmakuulle ja nuoli sen mahaa. Nopeasti kissa teki kiepin ja oli uudestaan koivillaan jatkaen tassujensa nuolemista. Koiran pitkä kieli lipoi pentua kunnes se oli kauttaaltaan märkä. Kaikki taitaa sittenkin onnistua, hän ajatteli helpottuneena, vaikka monet ystävät ja tutut olivat varoitelleet häntä ottamasta kissanpentua, koska hänellä oli rhodesian ridgeback. He olivat olleet varmoja, ettei jo 8-vuotias synnyttämätön koira sitä hyväksyisi. Ja vielä leijonakoira!

© AilaKaarina

Viikon 36/2020 Krapuhaaste avainsanoilla uudestaan, maa ja viihdyttää. 100 sanaa otsikon kanssa. Muita kraputarinoita löytyy täältä: 

SusuPetal

 

Alimmat kuvat on hetkestä, jolloin laskin kissan sylistäni maahan.

Ensimmäinen yö

68. Ensimmäinen yö

Almanakkaan oli piirretty punainen sydän, jonka keskellä oli pojan nimi. Tyttö katseli sitä surullisena. Tänään poika ei tulisi. Tuttua hahmoa, joka harppoisi pitkin askelin ei näkyisi enää pihatiellä. Pojalla oli uusi tyttöystävä. Miten hän selviäisi tästä erosta? Vajaan vuoden kestänyt suhde oli ollut hänelle kaikki kaikessa. Ensimmäinen suhde, johon hän oli uskaltanut heittäytyä täysillä alun levottomuuden ja epävarmuuden jälkeen. Tyttö sammutti valot, meni sänkyynsä ja veti peiton tiukemmin ympärilleen. Ensimmäinen yö

yksin, tällaistako se oli? Nukahtaa ilman toisen ihon lämpöä. Kosketusta. Nukahtaa kylmyyteen, jota ei mitkään peitot poistaisi. Hän yritti olla ajattelematta tulevia öitä. Hän yritti olla ajattelematta.

© Ailakaarina

Viikon 7 (2022) Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa ovat levoton, hahmo ja almanakka. (Vanha tekstini uudelleen muokattuna.)

Kravun tarjoilee SusuPetal 

SusuPetal

Tuoksu

67. Tuoksu

Hän tuntee suloisen puistatuksen koko kehossaan. Värinä kulkee silkkisen kesämekon alla ihanan kuumottavana. Ravintolan terassilla istuu mies, jonka hän oli hetki sitten ohittanut etsiessään itselleen paikkaa. Mies katsoo häntä pitkään ja kiinteästi. He istuvat vastakkain mutta parin pöydän päässä toisistaan. Silti nainen tuntee väreilyn heidän välillään. Aistisinko hänen olemassaolonsa, läsnäolonsa, jos en voisi nähdä häntä? Jos olisin sokea? hän miettii. Miksi juuri hän? Miksi juuri tämä mies vetää minua niin vahvasti puoleensa? Miksi tunnen, että tämän miehen sylissä haluisin olla, suudella, hyväillä, rakastella hänen kanssaan? Naista alkaa hymyilyttää, kun hän tajuaa puristavansa tiukasti tuolin käsinojia ettei vain lähtisi lentoon.

© AilaKaarina

Viikon 2/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä. Nyt sanat ovat tuoli, silkkinen ja rakastella.

Kravun emäntänä on SusuPetal:

SusuPetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.

Tout va bien (Kaikki on hyvin)

66. Tout va bien (Kaikki on hyvin)

Hän oli juonut. Ei paljon ja vasta illalla. Pöydällä oli luomuviinipullo ja kaksi täytettyä lasia. Hän joi vuoronperään molemmista, skoolasi ja toisteli ranskalaisen runon ’Déjeuner du matin’ sanoja, jotka hän osasi ulkoa. ‒ Joo, joo, kyllä minä jaksan, hän sanoi ääneen. ‒ Paitsi, että en. Kaikki tympäännytti. Ja tympääntyminen hävetti. Hänellä oli viihtyisä koti, lapset joita hän rakasti ja jotka rakastivat häntä, työ jota hän rakasti. Hänellä oli ystäviä. Hän oli terve. Hänellä oli harrastuksia. Kaikki siis oli ihan helvetin hyvin. Tämä oli vain se ”First World Problem”. Kaikki oli hyvin. Vain yksi puuttui. Hän paleli.

© AilaKaarina

Viikon 10 (2022) Krapuhaaste. Nyt ei ole kolmea sanaa vaan kuva. Kravun tarjoaa Susu Petal 

SusuPetal

Linkki runoon: Jacques Prévert - Déjeuner du matin (sous-titré en français)

Il a mis le café

Dans la tasse

Il a mis le lait

Dans la tasse de café

Il a mis le sucre

Dans le café au lait

Avec la petite cuillère

Il a tourné

Il a bu le café au lait

Et il a reposé la tasse

Sans me parler

 

Il a allumé

Une cigarette

Il a fait des ronds

Avec la fumée

Il a mis les cendres

Dans le cendrier

Sans me parler

Sans me regarder

 

Il s'est levé

Il a mis

Son chapeau sur sa tête

Il a mis son manteau de pluie

Parce qu'il pleuvait

Et il est parti

Sous la pluie

Sans une parole

Sans me regarder

 

Et moi j'ai pris

Ma tête dans ma main

Et j'ai pleuré.

https://lyricstranslate.com

Tässä käännös englanniksi:

Breakfast

He poured the coffee

Into the cup

He put the milk3

Into the cup of coffee

He put the sugar

Into the coffee with milk

With a small spoon

He churned

He drank the coffee

And he put down the cup

Without any word to me

 

He lit

A cigarette

He made circles

With the smoke

He shook off the ash

Into the ashtray

Without any word to me

Without any look at me

 

He got up

He put on

His hat on his head

He put on

His raincoat

Because it was raining

And he left

Into the rain

Without any word to me

Without any look at me

 

And I buried

My face in my hands

And I cried

https://lyricstranslate.com

Inventaario

65. Inventaario

Mikä olisi voinut mennä toisin? Tulos oli aina sama: ei mikään. Ei hän suinkaan uskonut kohtaloon. Vain aikakauteen, olosuhteisiin maassa jossa syntyi, sukupuoleen, ihonväriin. Niitä ei päässyt karkuun; ei lapsuuttaan, mutta sen saattoi muuttaa. Suhteen lapsuuteensa. Hän oli katsonut

mustan sisään niin kauan, että se vähitellen sai värit, ensin vihreän ja sitten sinistä, punaista, oranssia, keltaista. Ei musta varsinaisesti kadonnut, surumieli. Mutta se oli kaiken alla kuin kasvualusta, joka piti hänet tietoisena valinnoistaan. Se oli kukkiva multa, josta hän ammensi elämänvoimansa.

Sattumaa hän rakasti. Siitä muodostuvaa kohtaloa. Valintoja sattumista, tietoisia, sellaisia joista näkyi orastava seuraus. Hänen jokahetkinen kohtalonsa. Elämännälkä.

© AilaKaarina

Vanha tekstini muokattuna. Viikon 44/2020 Krapuhaaste, jossa annetut sanat ovat karata, kauan ja suhde. Sanoja saa taivuttaa.

 

 

Salaisuus

64. Salaisuus

 

 

Monesti hän oli istunut siinä, yönsyvällä ikkunalaudalla, katsellut metsikköä, kysynyt nuorta itseään. Siitä talosta hän muutti pois pian sen jälkeen kun puut oli kaadettu, puiden kansa, jonka joku katsoi itsessään arvottomaksi ja josta rakennutti ökytalon, itselleen. Vielä vanhanakin hän muisti metsikön ja kaiken sen, mikä oli elänyt elämäänsä siellä, myös sen juurilla, maan alla. Metsän salainen maailma. Uuden kodin 

ikkunan takana oli vaahtera, jota hän ei myöskään unohtanut. Se seurasi häntä läpi vuosikymmenien ja syntyi uudelleen parvekkeen lähelle, viimeisen kodin, jota turvasi myös hopeapaju, syreeni ja koivut. Ja pihlaja, ihmeellinen pihlaja, jota ihmisen käsi oli karsinut, jotta ihminen mahtuisi maailmaansa, näkisi paremmin! Lähellä kotia

oli kaksi kuusta, kaksi suoraselkäistä vanhusta lähes kiinni toisissaan. Koskaan hän ei päässyt niiden ohi ilman pelkoa, etteivät ne enää olisi siinä, ei ilman läikettä rinnassaan kun ne vielä olivat, yhdessä. Hänen yksinäisen vanhuutensa ilo oli tässä, keveänä. Se liiteli neonvihreässä keväässä ja äkkiä olivat kukat ja tuoksut, oli kesä ja puiden antama suoja polttavalta auringolta. Hänen ilonsa oli syksyn väriloistossa ja talven unissa ja lopultakin siinä huolettomuudessa, ettei hän ehtisi saada selville, kuka hän itse on. Ei koskaan, ei kokonaan.

© AilaKaarina

Jännitysnäytelmä

Pahoittelen jälleen fontin epätasaisuutta. En saa sitä korjattua, vaikka kirjoittaisin koko tarinan uudelleen.

63. Jännitysnäytelmä

Keskiviikon rikossarja oli jo alkanut ennen kuin hän ehti television ääreen. Dekkarit olivat nykyään hänen lempiohjelmiaan, juuri muuta hän ei enää katsonut. Nuori nainen itki kuollutta äitiään, jota ei nyt sentään oltu murhattu, mutta oli sarjamurhaajaa ja FBI:n agentteja sekä heikkoja johtolankoja. Oli iältään vanhaa ja nuorta vainajaa, kuten asiaan kuului. Koko dekkariarsenaali tervehti häntä jos ei nyt iloisesti niin ainakin tutusti, mutta nainen ajatteli vielä lapsiaan. Kun hän kuolisi hekin kaipaisivat häntä. Hän

miltei tunsi heidän surunsa. Heidän äitinsä tarina oli päättynyt. Siitä ei tehtäisi jännitysnäytelmää. Mutta he tiesivät, että äidille itselleen elämä oli ollut jännittävää, suorastaan seikkailu. 

 

© AilaKaarina

 

Viikkojen 10 ja 11/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla heikko, tervehtiä, keskiviikko (10) ja ikä, vanha, vainaja (11).

Saari

(Fontin koko vaihtuu enkä saa sitä korjattua mitenkään, vaikka kirjoitin kaiken uusiksi)

62. Saari

He olivat soutaneet saareen iltapäivällä. Peetu oli pyytänyt

kavereitaan vanhempiensa mökille. Korkeat aallot olivat heitelleet

nuoria täynnä olevaa venettä rajusti, mutta kuin ihmeen kaupalla he

olivat selvinneet rantaan. Hän oli juonut viiniä, jotkut olutta,

väkevämpikin. Illalla

hän lähti Peetun kanssa ulos ja kompastui kiveen tai oksaan. He

kierivät mäkeä alas yhdessä, takertuivat toisiinsa. Nauroivat. Satoi

kuten tullessa, nyt jo myrskysi. Peetu suuteli häntä. Mutta pian

tämä kaikki loppuisi, sen tyttö tiesi. Hän muuttuisi entiselleen, vähän

kummalliseksi, vieraaksi, ujoksi. Hankalaksi itselleenkin. Viini,

Peetu ja mieletön hurja sää, joka nyt riuhtoi myös hänen sydäntään,

olivat hetkeksi nostaneet hänet ihmeelliseen olevaisuuteen.

Läsnäolijaksi.

© AilaKaarina

Viikon 8/2020 Krapuhaasteeseen, 100 sanaa kera otsikon

avainsanoilla muuttua, hankala, loppu sekä viikon 9 haasteeseen

avainsanoilla soutaa, myrsky ja aalto.

Kaipaus

61. Kaipaus

Anna avasi kotinsa oven. Eteisen autius jähmetti hänet toviksi 

paikoilleen. Juuri tätä kotiinpaluun hetkeä hän oli pelännyt jo useita

vuosia. Takana oli 13 vuotta asuinkumppanuutta, uskollisuutta,

rakkautta ja kunnioitusta. Hitaasti 

 

Anna käveli olohuoneeseen ja uskaltamatta katsoa tiettyä

seinänviertä hän antoi katseensa kiertää nurkkia. Miten voisi koskaan

tottua tähän hiljaisuuteen? Riemullisen tervehdyksen poissaoloon.

Hän muisteli koiran tyyneyttä sen kävellessä kohti viimeistä

etappiaan. Aiemmin se oli aina suhtautunut pelolla kaikkeen mikä

liittyi lääkäreihin ja hoitajiin, sillä sitä oli usein käytetty 

eläinklinikalla milloin mistäkin syystä. Varovasti hän antoi katseensa

siirtyä sohvaan. Sen tyhjyys! Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt

sohvaa niin tyhjää.

 

© AilaKaarina

Viikon 7/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa kera otsikon avainsanoilla

nurkka, sohva ja huone.

Peruuttamaton

60. Peruuttamaton

Ei hän enää kesyyntyisi. Ei vaikka olisi tahtonut. Nyt

hän olisi halunnut, vihdoinkin hän olisi halunnut kuulua johonkin,

joillekin, jollekin. Saada turvaa toisesta, toisista; opetella toisten

sääntöjä, kurkistaa toisten maailmoihin, liittyä toisten elämään,

sukuun, uuteen ketjuun. Toiseen. Vai 

 

pettikö hän itseään? Ajatus kauhistutti niin, että hän työnsi sen

nopeasti pois. Mutta se palasi itsepintaisesti uudestaan ja hänen oli 

lopulta kysyttävä itseltään: oliko kysymys kesyttömyydestä vai ihan

jostakin muusta? Pelosta? Arkuudesta? Vai vieläkin pahemmasta: 

jostakin syvällä olevasta kylmyydestä; kyvyttömyydestä rakastaa.

Niin kuin hänelle olisi tapahtunut jotakin liian varhain, jotakin 

peruuttamatonta: häneen oli jäänyt kylmä aukko, joka imi itseensä 

kaiken lämmön.

© AilaKaarina

Viikon 2/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla kesyttää, sääntö ja

 suku.