Kukat

 216. Kukat

Nuorempana kukat eivät kiinnostaneet ja jos joku kukkaressu eksyi hänen kotiinsa, sitä odotti varma kuolema, joko kuivuuteen tai märkyyteen. Ensimmäinen oma koti opiskelija-asunnon jälkeen täyttyi kuitenkin vähitellen kasveista. Varsinkin lasten syntymän jälkeen tuntui luonnolliselta kasvattaa kukkia, hoitaa ja helliä niitä siinä sivussa lasten hoidon ja hellimisen kera. Koti oli valoisa,

se näytti parhaimmillaan viidakolta isoine huonekumipuineen, palmuineen ja muine ruukkukasveineen, joita oli lattioilla, tasoilla ja amppeleissa ikkunoiden edessä. Lasten 

lähdettyä omilleen hänkin muutti pienempään asuntoon. Se oli puiden ympäröimä kaksio, johon hän kiintyi heti vaikka siellä ei luonnonvalo viihtynytkään.

Oli hämärää, hiljaista. Lasten äänet olivat poissa. Kukat kuihtuivat pois.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 5/2026. 100 sanaa otsikko mukaan lukien. Kuvahaaste (kuva Caralta). Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Kierros vain

 215. Kierros vain

Oli tilinteon aika. Nainen tuijotti peilistä uupunutta olemustaan. Ainako

hän löytäisi vain nuo psyykeltään lamaantuneet miehet, jotka eivät koskaan olleet varsinaisesti pysähtyneet pohtimaan omaa elämäänsä, motiivejaan, itseään, vaikka olivat varmasti joskus tunteneet sisimmässään nuo pienet, tykyttävät elämän siemenet? He olivat kieltäneet ne yksi toisensa jälkeen ja niin

ne sulkeutuivat, kuihtuivat ja sammuivat, tähtivauvat, syntymisen alkupimeään.

Vai olivatko useimmat yli keski-iän saavuttaneet miehet tällaisia? Kykenemättömiä katsomaan itseään? Parasiitit? ‒ kun hänenlaisensa tupsahtivat heidän elämäänsä ja saivat vähitellen jo lähes kuolleet alkiot heräämään uuteen toivoon, kasvuun! Niin syvä, hehkuva, niin tarttuva oli hänenkaltaistensa rakkaus elämää kohtaan ‒ ­

ja taas hän oli tässä.

© AilaKaarina

100 sanan tarina, vko 1/2026

Erilaisia jouluja

 214. Erilaisia jouluja

Emilia tuli keittiöön ja laittoi Alman istumaan syöttötuoliin voidakseen itsekin tehdä jotakin Istvanin apuna tämän ruvetessa kattamaan joulupöytää. Isommat lapset olivat huoneissaan ja odottivat innolla ruokailua ja joululahjoja.

”Aterian jälkeen avataan lahjapaketit, pussit ja purnukat ja nautitaan joulurauhasta”, sanoi Istvan hymyillen asetellessaan astioita ruokailuvälineineen pöydälle. ”Muuten, kuulin uutisissa, että tuolla viereisen aurinkokunnan planeetalla, Telluksella, on ollut tavattomasti poliisivoimilla töitä, jopa ihan ennen sangen sivistyneessä Suomessakin, poliisin kotikäyntejä; riitoja, masennusta, toivottomuutta, työttömyyttä, lapsilla nälkää ja puutetta! Hallitus jakaa rahaa vain varakkaille ja vie köyhemmiltä kaiken! Muutenkin kuulostaa aika rasistiselta touhulta.”

”Järkyttävää, että hallitus leikkii jo lasten terveydellä!” vastasi Emilia.

© AilaKaarina

100 sanan tarina, vko 52/2025.

(Nopeiden käänteiden väkenä he ehtivät jouluaattona vähän jopa muuttaa parin huoneen huonekalujen paikkoja... ;)

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/jouluksi-kotiin.html, osa 3

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/12/joulu-minimaassa.html, osa 4

Joulu Minimaassa

 213. Joulu Minimaassa

Emilia ja Istvan olivat sopineet, että Emilia hoitaa pienemmät lapset silloin, kun Istvan häärii keittiössä. Mies oli aina tykännyt ruoanlaitosta ja suurperheen isänä hän ilokseen saikin melkein asua pannujen ja patojen ääressä. Pöydät notkuivatkin ruokia ja herkkuja.

Kuusen ympärillä oli lahjat odottamassa, mutta ensin syötäisiin. Aiemmin Istvan oli lasten kanssa tehnyt piparkakkutalon, oltiin leivottu pipareita ja joulutortut odottivat uuniin pääsyä. Adele kipaisi hakemassa keittiöstä ison piparikulhollisen, kun teki mieli makeaa.

”Isä kertoi juuri, että jossakin siellä toisessa ulottuvuudessa ei kuulemma saisi syödä makeaa liikaa, menee hampaat, terveyskin eikä varsinkaan ennen ruokaa, menee nälkä! Ihan hölmöä”, sanoi Adele Elinalle.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 50/2025. Nyt aiheena JOULU. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

(Tein kuvakaappauskuviksi, joten ovat pieniä kuvia, mutta kun tuli ihan liikaa...)

Emilian perhe, aiemmat osat:

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/jouluksi-kotiin.html, osa 3

Jouluksi kotiin

212.  Jouluksi kotiin

Emilia oli vihdoin päässyt kaksosten, Vilman ja Aarnin sekä Alma-taaperon kanssa kotiin. Remontti oli kesken mutta jäljellä oli vain pienempää laittamista, josta pystyttiin selviytymään ihan omin voimin, sillä Istvan oli taitava käsistään. Kun jälleennäkemisen riemusta oltiin selvitty tavalliseen arkeen, ruvettiin vähitellen valmistautumaan joulun aikaan. Koska isommat lapset olivat lähdössä joululomaksi mummilaan, oli lapsista varsinkin joulukuusen koristelu tärkeää tehdä ajoissa. Emila

katseli perhettään, joka oli yllätyksenä kasvanut kaksilla kaksosilla! Lapsia oli nyt seitsemän! Mutta olihan tästä selvittävä. Häntä hymyilytti, heidän seitsemän ihanaa kääpiötä! Onneksi oli Anna-äiti ja Erik auttamassa. Kuin sadun Lumikki prinsseineen, aina ovet avoinna, valmiina koppaamaan syliin.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 48/2025, 100 sanaa kera otsikon ja nyt aihekrapu: KIITOLLISUUS. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin blogista:  https://susupetalsanat.wordpress.com/

Emilian perheen, Onnelan, aiemmat osat:
https://pienettarinat.blogspot.com/2025/10/kuin-iisakinkirkkoa.html, osa 1

https://pienettarinat.blogspot.com/2025/11/outo-planeetta.html, osa 2

 

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/03/vanhoista-tarinoista-muokattu-100-sanan.html

 

Vanhoista tarinoista muokattu 100 sanan Krapuhaasteisiin:

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/toivo.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/08/hylatty.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/07/deja-vu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/lapsuuden-joulut.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/tunnistettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/09/kaukaa-katseltua.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/rakkaus.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/sivullinen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tout-va-bien-everything-is-all-right.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/ensimmainen-yo_92.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/04/takatalvi.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tuoksu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-punainen.html

Trapetsitaiteilua

211. Trapetsitaiteilua

Tasapainoilut lapsen tahtovuosien, turvallisuutta antavien rajojen ja lapsen itsenäistymistarpeiden kunnioittamisen ja tukemisen sekasotkuisina aikoina, tasapainoilut varsinkin tyttären hankalina teinivuosina, olivat takana. Nykyään hän joutui miettimään, voivatko äiti ja tytär olla suorastaan sydänystäviä! Sillä sellaiseksi heidän suhteensa näytti muuttuneen vaikka nainen muistutti itseään olevansa ennen kaikkea äiti. Tapaamiset eivät olleet säännöllisiä ja aina ikävä purkautuikin näkemisen riemuun. Juteltavaa oli niin paljon, että tunnit loppuivat kesken. Tänään

he tapasivat muutaman viikon paussin jälkeen. Nähtyään äitinsä tytär juoksi vastaan, halasi lujasti. Nainen muisti hänet lapsena, silmät, katseen ja hymyn (silloin kun tytär suostui hymyilemään), ilmeen, samanlaisena kuin se oli nyt, suloisen veikeänä.

© AilaKaarina

Krapu viikolle 47/2025, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa on oltava tekstissä: ilme, turvallisuus, säännöllinen. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/