Ulkoistettu

 144. Ulkoistettu

Oli syksyn viimeiset päivät, sen verran lämmintä, että hän istahti parvekkeen tuolille. Puissa oli enää vain harvakseltaan lehtiä. Maisema oli rauhoittava. Puut sen tekivät, tarjosivat lempeyttään, lähes alastominakin. Oli tuuleton päivä ja siksi hän hämmästyi, kun

lehtiä alkoi pudota talon katolta. Oliko huoltohenkilö tullut hissukseen puhdistamaan vesikouruja, hän ehti miettiä kun näki jalan. Pian keinuva takapuoli ilmestyi näkyviin. Hän ei ollut uskoa silmiään. Harakka kulki pitkin räystäskourua ja toisella jalalla heitteli lehtiä maahan. Rauhallisesti, mutta touhukkaana se kulki työmaallaan jalan huiskiessa rytmikkäästi. Kun lintu pääsi talon päätyyn, se katseli ympärilleen, rääkäisi ilmeisen tyytyväisenä työhönsä ja lensi läheisen puun oksalle.

© AilaKaarina

(100 sanaa kera otsikon)

Huvila hedelmäpuutarhassa

 143. Huvila hedelmäpuutarhassa

Kesän alussa olivat tytöt tehneet läheiseen metsään risumajan. He olivat parhaat ystävät ja keksivät mitä hauskimpia leikkejä. Mielikuvituksella ei ollut rajaa. Metsässä 

asui myös karhuperhe, perin kiltti ja ystävällinen joukko, mutta risumajaan he eivät kaikki mahtuneet. Yllättäen he löysivät tyhjillään olevan, omalla puutarhalla sijaitsevan talon läheltä. Se oli kalustettu ja kooltaan kuin tavallista suurempi leikkimökki. Sinne mahtuivat karhutkin mainiosti. Annalla oli oma poni, joka pääsi asumaan alakerran huoneeseen kissojen, koiran ja Annikan moottoripyörän kanssa. Se huone oli isäkarhun lempipaikka, jossa hän nukkui yötkin, sillä sänkyyn hän ei ollut edes tottunut. Kesäpäivät kuluivat leikkiessä karhuystävien kanssa ilman huolen häivää.

© Ailakaarina

Viikon 48/2022 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa ovat maja, talo ja huvila. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

(Talo on lapsenlapseni leikissä nyt ja paljon on vielä keskeneräistä, mutta se ei leikkijää haittaa. Joskus myöhemmin siitä tullee Lundby-hahmojen koti.)

Kuvia Orchard Avenue Dolls Housen asukeista:

Toivo huomisessa

142. Toivo huomisessa

Takana mustat vuodet, jolloin hän oli halunnut vain nukkua. Lasten lähdettyä kouluun hän oli painellut takaisin sänkyyn. Herätyskello soisi tuntia ennen ensimmäisen paluuta kotiin. Jotenkin hän oli saanut heille ruokaa pöytään, käynyt varmaan kaupassakin, tehnyt pakolliset kotityöt, odottanut iltaa ja yötä, että pääsisi takaisin nukkumaan. Ei, ei hän ollut halunnut nukkua. Kuolla hän oli tahtonut. Mutta 

lapset. Miten heidän kävisi? Hän oli nähnyt silmiensä edessä hetken, jolloin tieto äidin kuolemasta olisi saavuttanut heidät. Kiveen hakattu tieto, muisto, joka ei koskaan katoaisi. Siinä

he istuivat, kaksi lasta, hekin kivettyneinä. Ei, ei näin, ei koskaan. Hän katsoisi huomiseen. Huomisesta huomiseen.

© Ailakaarina

Viikon 47/2022 Krapu. Kuvahaaste. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

Kun koti on liian kaukana

 141. Kun koti on liian kaukana

Se tapahtui päivää ennen kuin lähtökäsky tuli. Nuori tyttö oli käynyt mummiaan tapaamassa. He olivat viettäneet muutaman tunnin yhdessä. Isoäiti oli tapansa mukaan touhunnut keittiössä patalaput käsissään, nyt valmistellut eväitä huomista muuttoa varten. Alkoi jo hämärtää ja tytön oli lähdettävä kotiin. Matka oli tehtävä honkia tiheästi kasvavan metsän läpi. Äkkiä

kuului jyrinää. Hän katsoi ylös taivaalle, näki puiden latva-aukoista suurten peltilintujen lentävän korkealla päänsä yllä. Tyttö lähti juoksemaan kauhun jähmettämä kankeus jaloissaan. Puiden seasta syöksyi nuori sotilas, kaappasi hänet kainaloonsa, kantoi kuoppaan, jonka oli itselleen kaivanut hongan kylkeen ja vaihtoi nopeasti kypäränsä tytön pään suojaksi.

© Ailakaarina

Viikon 46/2022 Krapu. 100 sanaa kera otsikon, ja kolme sanaa on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa): aukko, tiheä, pata. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

(Omistettu karjalaiselle äidilleni 03.12.1928-18.10.2022)

Jäähyväiskortti

 140. Jäähyväiskortti

Hän oli jatkanut vuodella eläkepäiville jäämistä. Silti jo sydäntä kaihersi jättää tämä kaikki, nämä lapset, joihin hän oli kiintynyt, työ, joka oli merkinnyt hänelle kirkkaasti enemmän kuin moni muu asia. Vain omat lapset ja kaksi ihanaa lapsenlasta menivät sen yli.

Nyt oli pieni tyttö äiteineen jättämässä hänelle jäähyväislahjakassia. Perhe oli muuttamassa niin kauaksi, että vaihto toiseen päiväkotiin oli edessä. Heidän tutustuminen toisiinsa oli saanut kestää vain puolisen vuotta, mutta suru luopumisesta oli iso. Hän kurkisti kassiin. Lahjoja, suurella sydämellä annettuja, mutta eniten häntä liikutti pieni kortti, johon tytön äiti oli kirjoittanut lapsensa sanelemat sanat: ”Rakas Anna, tykkään sinusta. Amen.”

© AilaKaarina

Viikon 45 /2022 Krapuhaaste kolmella annetuilla sanalla: tutustua, kirkas ja jatkaa.

Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Päiväkotielämää

 139. Päiväkotielämää

Päiväkodin lastentarhanopettajan pieneen hullutteluun ja leikkimieleen lapsiryhmä oli tottunut. Tosin syksyn uudet lapset hymyilivät vielä hieman hämmentyneinä, kun hän oli eteisessä vastaanottamassa pihalta sisälle tulijoita tumma viitta harteillaan ja silmiensä peittona hieno Batman-naamio jotka oli jostain löytänyt. Hän esitteli itsensä Superhoitajaopeksi. Rivakasti hän auttoi tuoleilla istuvia lapsia riisumaan kuravaatteensa liihotellen sujuvasti hätiin myös vessahommissa, käsienpesussa jne. Pian kaikki lapset olivat juonessa mukana. Kun suurin osa lapsista istui ryhmähuoneessa syömässä näkkileipää ja juomassa vettä (mikä oli loistava apu verensokerin ylläpitoon ja rauhoittumiseen), hän alkoi käydä läpi päivärytmiä kuvien kanssa, jotta nuoremmatkin pääsisivät päivään kiinni. Lopuksi laulettiin omatekoinen laulu "Meidän jengi".

© AilaKaarina

Viikon 44/2022 Krapu, 100 sanaa ja annetut kolme sanaa, jotka on oltava tekstissä ovat apu, jengi ja tuoli. 

Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

 https://susupetalsanat.wordpress.com/

Tärkeä kysymys

138. Tärkeä kysymys

Pieni ihminen, jolta r-kirjain ei luonnistunut, seisoi tuohtuneena oviaukossa soitettuaan ovikelloa. Kolmevuotias Emilia katsoi posket punaisina ja kysyvänä äitiään, huokaisi:

‒ Äiti, miksi kaikki naulaa mulle, kun mä sanon, että kelätäänkö mulkkuja? Anna yritti olla hymyilemättä. Hän halasi lasta ja hetken mietittyään alkoi antaa pientä sukupuolineuvontaa. Emilia kuunteli tarkkaavaisena, nyökytteli ymmärtämisen merkiksi.

‒ Mitäpä jos tästedes sanotkin kavereillesi, että kerätäänkö muurahaisia? Se on niiden oikea nimikin.

Äitinsä ehdotukseen hieman tyytymättömänä lapsi loihe lausumaan: ‒ Joo äiti. Mä sanon niille, että keltäänkö muulahaisia. Mutta mulkkuja ne ihan oikeesti on!

Tyttö kääntyi ympäri ja toisti mennessään: ‒ Muulahainen, muulahainen, oo sitte vaikka muulahainen!

© AilaKaarina

Ps. Kirjoitin tämän jälleen täysin uusiksi, mutta en edelleenkään saanut fonttia samankokoiseksi. 

Viikon 41/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme sanaa (saa taivuttaa) on oltava tekstissä: kello, ihminen, muurahainen. Kravun tarjoaa SusuPetal

SusuPetal

Metsä

 137. Metsä

Hän oli ollut siskonsa kanssa hiihtämässä läheisessä metsässä. Silloin sitä ei vielä oltu rakennettu täyteen asuntoja. Se sai olla se miksi se oli syntynyt. Metsä. Ja se näky! Se kumpusi syvältä muistin onkaloista jälleen kuin unelma, haave, toive. Aavistus jostakin kauniimmasta, paremmasta. Valkoinen, häikäisevän valkoinen, kuin jostakin kartanosta irrallaan oleva katoksinen pylväikkö oli heidän edessään. Hän muisti sen linnunkin, kuinka se veikeänä, vähän ovelan näköisenä lenteli heidän vierellään oksalta oksalle. He tuijottivat pylväikköä. ‒ Näetkö sä varmasti saman kuin mäkin? hän kysyi siskolta. ‒ Joo, näen mä. Pian

oli käännettävä sukset kohti kotia, sillä taivas oli tummumassa. Hämärä läheni joka sauvantyönnöllä.

© AilaKaarina

Viikon 40/2022 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Annetut kolme sanaa ovat aavistaa, ovela ja kartano.

Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal

Täysinpalvellut

 135. Täysinpalvellut

Vuoden hän oli katsellut tuhottua sohvaansa. Hän oli paikannut sitä ja peittänyt kauniilla kankaalla. Se oli saanut edustaa kaikkia maailman sohvia, joissa oli loikoillut joku aivan erityisrakas olento. Tässä sohvassa Sarabi, kaunis rhodesian ridgeback.

Enää ei kuulunut tiukkaa murahdusta, ei hellempää ärinää kissan yrittäessä sohvalle. Sarabi oli ollut tarkka omasta alueestaan ja kissa, jota koira oli alkuun hoitanut kuin omaansa, oli vuosia saanut tottua siihen, ettei sohva ollut hänen paikkansa. Nainen tiesi, että nyt oli kaikki upeat muistot tallennettu hänen sydämeensä edesmenneen koiran ja sohvan yhteiselosta. Mutta uuteen hän ei mitään vaihtaisi. Sohvan tilalle kissalle riittäisi mainiosti oma löhötuoli.

© AilaKaarina

Viikon 38 / 2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa ovat ärinä, sohva ja vaihtaa. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Kennelimäistä tunnelmaa

Leikkimielinen kuva nukkekodista :)

Nämä kaksi kuvaa ovat sängyltä, mutta kertovat hyvin sen, kuinka ison hajuraon täytyi kissan ymmärtää pitää. 

Tuhottu, korjattu, paikattu ja peitelty Sarabin syömä ja kaiveltu sohva, josta hennoin luopua vasta noin vuoden kuluttua koiran kuolemasta. Pieni musta möykky ja valkoinen alempana kuvasta vasemmalla tyynyn vieressä ovat lelurotta ja -hiiri sekä jokin muukin lelu näyttää olevan tyynyn alla. Ne oli Simba-kissa tuonut sohvalle. Kuva on huonolla kameralla otettu ja siksi sohvan kangas näyttää likaiselta.

Talviuintia

 134. Talviuintia

Anna juoksi kohti ystävänsä Annikan kotia. Hän oli menossa yökylään. Edessä olisi saunailta. Hänet oli kutsuttu mukaan. Nämä olivat elämän parhaita hetkiä. Taakse jäi koti ja kaikki se huoli ja pelko, jotka asuivat siellä, varsinkin tänään, kun isä oli tullut humalassa kotiin. Silti Anna oli sitä mieltä, että hänen isänsä oli reilumpi kuin alakerran setä, joka oli yöllä juoksuttanut perheensä lumihankeen saatuaan känniraivarinsa. Vain kesällä oli isä alkanut hakata äitiä niin, että äiti oli pyytänyt lapsia menemään ulos.

Tämä on Jumalan lahja! Taivaan isä varmaan tykkää musta, pohti pikku-Anna hypätessään saunasta juuri sataneen vitivalkoisen lumen syliin ystävänsä kanssa, riemulla.

© AilaKaarina

Viikon 37/2022 Krapuhaaste/kuvahaaste, 100 sanaa kera otsikon: 

Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Sinua, sinua rakastan

Runotorstain haasteeseen 2022/ vkot 36-37 (8.9.2022) 

Runotorstai - Aiheena rakkaudettomuus/rakastettu -asetelma

133. Sinua, sinua rakastan

Löytää toinen ihminen, joka näkee sinut, kuuntelee ja kuulee, jolle voit ja saat olla niin tosi, ettet enää tunne mahtuvasi omiin nahkoihisi. Se on siis mahdollista. Onko se mahdollista? Niin kuin pelko olisi löytänyt tiensä takaisin, ei kuitenkaan se, ettei enää kykenisi rakastamaan syvästi toista ihmisolentoa vaan pelko, että oli ymmärtänyt kaiken väärin. Laulun sanat, jotka hän oli aiemmin sivuuttanut, kuuntelematta, kuulematta, olivat nyt kipeästi totta: ”Sinua, sinua rakastan. Yö painaa päähäni pimeän seppeleen, jotta en sinua näkisi.”

Mutta ei hän pimeää pelännyt. Hän menisi läpi, raivaisi tiensä loppuun asti, löytäisi, kenties, väärinymmärryksen. Tai sittenkin sen toisen.

© Ailakaarina

100 sanan tarina (2022). Laulu on Kaj Chydeniuksen säveltämä ja Aulikki Oksasen sanoittama Sinua, sinua rakastan vuodelta 1968.

Minimaailma

 132. Minimaailma

Alakerrassa isoäiti ja tyttösten vanhemmat loikoilevat sohvalla. Mummin jalat ovat turvoksissa ja siksi hän on nostanut jalkansa rahille. Emilia kuuntelee äitiään, joka kertoo mitä hän, hänen miehensä ja lapset ovat puuhailleet yhdessä lapsenlasten viikon vierailun aikana. Vanhemmat ovat tulleet hakemaan lapsiaan kotiin, sillä koulu alkaa pian. Tyttöset eivät millään haluaisi lähteä. On niin paljon tekemistä, kun vintillä on ihania vanhoja leluja ja pelejä.

Pöydälle on mummi tuonut välipalaa. Nyt mun täytyy olla varovainen, ettei mitään vahinkoa satu. Mutta eipä se mummi olisi vihainen, vaikka valkoinen matto likaantuisi. Mummi katsoisi vain lämpimästi ja sanoisi, että vesi on keksitty, miettii Venla.

© Ailakaarina

Viikon 36/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa ovat pöytä, turvoksissa ja vahinko. Krapua vetää SusuPetal:

SusuPetal

Onnentupa-tarinat, osa 2

(116. Onnentupa, osa 1)

Tatuointi

131. Tatuointi

Pelko oli viety, kuin koodi, jonka hän itse oli jo unohtanut, olisi murrettu. Siihen tarvittiin vain hetki, yksi ilta, vieras ihminen, äkkiä tutuksi tullut. ‒ Miten sellainen tapahtuu, miten rakkaus meissä tapahtuu? hän ihmetteli ystävälleen myöhemmin. Vuosien usko, ettei hän enää kykenisi tuntemaan mitään syvempää toista ihmistä kohtaan, oli kadonnut kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Ensimmäisenä iltana mies oli vetänyt hänet olkapäätään vasten ja puristanut lujasti. Tuoksuko se oli, johon hän reagoi? Siksikö se ei voinut olla kukaan toinen hänen sinä kesänä tapaamistaan miehistä? Nyt häneen oli jäänyt jälki, joka pysyisi ja josta hän pitäisi huolta tapahtuipa mitä tahansa.

© AilaKaarina

Viikon 35/2022 Krapu. 100 sanaa avainsanoilla koodi, olkapää ja puristaa. 

Kravun tarjoilee meille 

SusuPetal

Hylätty

 130. Hylätty

Hän kulki kiertotietä kauppaan. Nyt hän ei kestäisi, että kohtaisi hänet ja oli varmistanut kellon ajan. Mies olisi varmaankin jo kotonaan, ei töistään tulossa kuten edellisenä iltapäivänä, jolloin hän oli törmännyt tähän sattumalta. He olivat istuneet tovin läheisen kahvilan terassilla. Aina miehen tavatessaan nainen oli tuntenut itsensä käsittämättömän onnelliseksi. Myöhemmin

hän istui kotinsa parvekkeella. Ilta pimeni, kesä lähestyi viimeisiä hetkiään, kuoleva kesä, tänään rauhallinen, kaikessa vielä kauneuden ja lämmön läikähdys. Hän säikähti tajutessaan miltä itse näyttäisi. Niin kuin silmät olisivat vain kuin kaksi mustaa aukkoa, iirikset sulautuneet kyyneliin. Hän katsoi niistä sisään päin. Siellä oli pimeää, kylmää ja autiota. 

© AilaKaarina

(100 sanaa kera otsikon, v. 2022)

Ilta

129. Ilta

Hän käveli kohti ravintolaa. Oli lämmin loppukesän ilta, juuri sellainen, jollainen vain elokuussa saattoi olla, hunajaisen pehmeä. Hän meni sisälle ja tilasi juomansa. Terassilla istui mies, joka näytti häntä itseään paljon nuoremmalta. Hänellä oli jo ikää eikä hän osannut odottaa, että mies jatkaisi keskustelua hänen ihmeteltyään ravintolan tyhjyyttä, olihan upea terassisää ja kesän viimeiset helteet. Lopulta mies pyysi saada liittyä hänen seuraansa. Jonkin ajan kuluttua he vaihtoivat toiseen ravintolaan, juttelivat kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mies toi hänet taksilla kotiin. Lähti. Kauan

hän muisteli lausuttuja sanoja, tuttuuden tunnetta. Läheisyyttä. Illat olivat jo aikaa sitten viilenneet. Talvi kolkutti ovea.

© AilaKaarina

(100 sanaa otsikon kanssa, v. 2022) 

Déjà vu

 128. Déjà vu

Eri kaupunki, eri mies. Ja vuosikymmenet välissä. Hän oli ollut nuori, tuskin kahtakymmentä ja niin kovin rakastunut. Mies, häntä paljon vanhempi, oli kyllä varoittanut ettei ehtisi olla kauaa. ‒ Mutta olisi kiva nähdä, mies oli sanonut pehmeällä, sointuvalla äänellään puhelimessa. Vauhdilla hän oli laittanut itseään ja miltei juossut ravintolaan.

Odotus. Mies tuli. Ja lähti. Aina kiireinen, aina menossa omille teilleen. Mistä hän yhä löysi juuri heidät? Samalla kaavalla valmistetut maantiekiitäjät. Hän muisti runon, jonka oli kirjoittanut kauan sitten tuona iltana kotiin tultuaan:

Hänellä oli kiire

noustessaan pyyhkäisi kädellään

huulilleni pysähtyneet sanat

ja muruset pöydältä

Meni

Minä istuin kauan

vastapäätä

© AilaKaarina

V. 2022 kirjoittamani 100 sanan tarina, nyt krapuhaasteena viikolle 10/2025. Aiheena MAANTIE. Krapua vetää SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/

Paluu

127. Paluu

Hän kävelee tiellä. Kaukana pellon poikki juoksee koira lujaa vauhtia häntä kohti. Samassa se on hänen luonaan ja nainen tunnistaa sen vanhaksi harmaantuneeksi rhodesian ridgebackikseen, Sarabiksi. Koira kiertää häntä iloisena, välillä se hyppelee ja noukkii naisen käden varovasti suuhunsa. Sitten se äkkiä hyppää poikittain naisen syliin. Voi, miten se tuntuu nyt niin kovin pieneltä, kevyeltä! Siinä Sarabi on, hänen sylissään huokuen syvää lämpöä, rakkautta ja lohdun tuntua. Hän kannattelee sitä käsillään. Koiran raajat kiertävät hänen vyötäröään kuin pitkä puuhka, se puristaa häntä lujaa, hellästi. Herättyään hän kirjoittaa:

Sen minkä päivältä piilotin

sen yö etsi

pysähdytti kohtaamaan

kaipauksen

edes

unessa

© AilaKaarina

 

(100 sanaa kera otsikon, v.2022)

 

Eräs äitienpäivä

 126. Eräs äitienpäivä

Sunnuntailapsi nukkui kopassaan, viikon vanha pienokainen. Vauva äänteli ja hän meni kopan luo. Kaunis lapsi. Täydellinen. Kohta pikkuinen heräisi syömään. Rintoja pakotti jo. Vauva avasi silmänsä, kasvot vääntyivät itkuun ja hän nosti pienokaisen syliinsä. Lapsi tuijotti häntä kiinteästi silmiin imiessään. Vielä he olivat yhtä, kuin toinen toisensa jatketta. Nämä hetket hän taltioisi sydämeensä, sillä jonakin päivänä ne olisivat vain muistoja. Jonakin päivänä lapsi ottaisi ensimmäiset askeleensa, ja siitä lähtien ne kulkisivat pois hänen luotaan. Hän olisi vain turvasatama, jonne palata varmistamaan, että kaikki oli hyvin. Radiossa alkoi

uutislähetys. Satoja siviilejä oli tapettu, lapsia viety lapsiorjiksi. Vauva söi ahnaasti.

© AilaKaarina

Viikon 19/2022 krapu haastesanoilla täydellinen, tappaa ja viikko. Otsikkoineen 100 sanan krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal

Juhlapäivä

 125. Juhlapäivä

Kuusivuotias Emilia oli odottanut syntymäpäiväjuhlansa viettoa päiväkodissa, iloisena ja jännittyneenä. Onnittelulaulun jälkeen opettaja kertoi kahdesta tutusta leikistä, joista jompaa kumpaa leikittäisiin, nimeltään ’Kenen tossut’ tai ’Totuus vai tehtävä’. Emiliaa kauhistutti. Miten hän ikinä muistaisi kenellä oli millaiset tossut, erottaisi monista samanvärisistä ja useista samankokoisistakin! Tätä hän ei ainakaan valitsisi! Mutta opettaja ei antanutkaan Emilian valita leikkiä vaan se arvottiin. Tyttö katseli nurin päin olevia kortteja, hoki mielessään ”tule oikea kortti, tule oikea kortti” ‒ ja kosketti sitä, jonka takapuolella luki ’Kenen tossut’. 21 tossuparia vietiin hänen eteensä lattialle. Kaikilla oli hauskaa, kun hän

useimmiten jakoi tossuja väärin. Huone täyttyi naurusta. 

© AilaKaarina

Viikon 18/2022 Krapu kuvahaasteella. Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Konkretia

 124. Konkretia

Hän oli ollut epätoivoinen. Monesti. Hän oli luullut tietävänsä siitä jotakin, sillä murheita oli ollut enemmän kuin hän oli toisinaan tuntenut jaksavansa kantaa. 70-luvun alusta lähtien hän oli myös taistellut täällä, pohjoisen hyvinvointimaailman areenoilla tasa-arvon puolesta. Täälläkin miehet ovat määränneet uskontojensa varjolla, että naisten mielet, kehot, naisten hennommat ruumiit ovat alempiarvoisia, ja siksi hallittavissa. Mutta onko mikään suhteellista? nainen pohti lukiessaan uutisia Afganistanin naisista. Ja äkkiä kaikki lööpit, kuvat olivat Ukrainassa käydyn sodan tuhoja täynnä. Hänkin istui hetken

pommisuojassa, ilman vettä, ruokaa, vailla kaikkea hyvää ja lämmintä, muisteli särkyneitä ikkunoita, hajonneita seiniä, tuhottua elämää. Ei enää mikään ollut suhteellista.

© AilaKaarina

Viikon 17/2022 Krapu, 100 sana otsikon kanssa. Kolme annettua sanaa, hento, epätoivo ja lämmin, on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa. Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal

Haju

 123. Haju

Aikuisten kesken sovittiin, että hän veisi etukäteen joululahjapaketin piiloon lastenlastensa kotiin tyttösten ollessa vanhempineen poissa. Hän oli juuri astunut kerrostalon ulko-ovesta rappukäytävään, mutta perhe lähtikin sovitusta ajasta myöhässä. Painava paketti sylissään mummi kipitti seuraavalle tasanteelle niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi. Nuorempi tytöistä tokaisi: ‒ Täällä haisee mummi! ‒ Ei kai, sanoi miniä ja hoputti tyttöjä kohti ulko-ovea. Mummi oli juuri hieraissut käsiinsä omatekoista käsidesiä, jota oli tehnyt koronan puhjettua, kun taudista ei tiedetty paljoakaan. Vedellä laimennettu väkiviinaetikka oli hänen aseensa pöpöjä vastaan. Onneksi viereisestä huoneistosta kuului laulua, sillä hänen oli vaikea pidätellä nauruaan. Mummin uusi ominaistuoksu oli vahvasti tallentunut lapsukaisen muistiin.

© AilaKaarina

Viikon 16/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut sanat tallentua, kerrostalo ja laulu on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa. Kravun emäntänä toimii Susu Petal 

SusuPetal

Samanarvoinen

 122. Samanarvoinen

Suvaitsevaisuus on itsensä asettamista sen yläpuolelle, jota ”suvaitsee”, Anna mietti. Kuin tilauksesta hän kuuli viereisestä pöydästä naisen kutsuvan itseään lepakoksi. Hän kääntyi katsomaan puhujaa, viehättävää, keski-ikäistä naista, joka jutteli toiselle naiselle omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan iloisesti nauraen. Torikahvila oli täynnä asiakkaita ja muutamat ihmiset lähipöydissä kääntyivät tuijottamaan naista. Samassa puhuja kääntyi katsomaan Annaa, joka ei ehtinyt kääntää katsettaan pois. ‒ Anteeksi, hän ehti sanoa nolona, mutta nainen vastasi naurahtaen: ‒ Ei haittaa. Olisin itse voinut puhua hiljempaa. Mutta tänä päivänä Suomessa en ole rikollinen tai sairas. Monessa muussa maassa olisin vankilassa viimeistään nyt. Leimattu huonoksi, vääränlaiseksi ihmiseksi. Epäkelvoksi, epäihmiseksi elämään normaalien joukossa.

© Ailakaarina

Viikon 15/2022 Krapu. 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa huono, lepakko ja tori on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa. Krapua emännöi SusuPetal 

SusuPetal

Korrekti kuolema

 121. Korrekti kuolema

Jääkaappi humisi tyhjyyttään. Samoin humisi tili. Joka ikinen sentti oli kiinni veloissa. Mutta ei hän katunut hulppeaa elämäänsä. Kun perintörahat oli käytetty, hän oli ottanut lainaa. Kun pankit hylkäsivät, hän otti pikavippejä, joilla kustansi matkansa ulkomaille. Aina hän oli valinnut tasokkaimmat hotellit, syönyt hyvin, juhlinut runsaasti, pukeutunut kalliisti. Mutta nyt olisi tarvittu todellinen taikatemppu. Olihan hänellä upea asunto ja pari autoa. Mutta myydä ne ja muuttaa pois tasokkaalta alueelta jonnekin periferiaan, rahvaan joukkoon! Ei, siihen hän ei suostuisi. Mieluummin hän lähtisi täältä saappaat jalassa, tyylillä, hienosti. Mutta asiallisesti, ketään häiritsemättä. Ei häntä kukaan kaipaisi. Ei hänkään kaivannut ketään.

© Ailakaarina

Viikon 14/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat jääkaappi, temppu ja korrekti on oltava tekstissä.

Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

Vanhoista tarinoista muokattu 100 sanan Krapuhaasteisiin

 

Vanhoista tarinoista muokattu Krapuhaasteisiin

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/tunnistettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/09/kaukaa-katseltua.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/rakkaus.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/01/sivullinen.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tout-va-bien-everything-is-all-right.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/ensimmainen-yo_92.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2019/04/takatalvi.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/tuoksu.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-punainen.html

Vertikaalista historiaa

120. Vertikaalista historiaa

Kirkkojen ja moskeijoiden tornit minä rakensin ylöspäin sojottamaan kohti jumalia. Tiedäthän (tiedätkö?), että minä rakensin ne sinulle, teille kaikille pelotukseksi, te luopiot. Ne palvelevat toivettani jostakin suuremmasta, joka auttaa minua, joka omaan jumalaani uskon. Ja jos sinä et usko minun jumalaani, muutan kirkkoni, moskeijani kärjet aseiksi ja suuntaan ne sinua kohti, oi sinä kansa! En välitä, kärsitkö sinä tai lapsesi nälkää ja vilua.

Nyt minulla on ohjukset. Ylös päin nekin lähtevät, mutta lentorataa säätelen kohteeni mukaan. Nyt heitä kohti, jotka eivät usko, että olen ainoa oikea pomo, vailla heikkouksia. Nyt olen itse jumala jumalan paikalla. Hah maailma, elämä! 

© AilaKaarina

Viikon 12 (2022) Krapuhaaste sanoilla heikkous, pomo ja vertikaalinen. 100 sanan Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Tasa-arvo

119. Tasa-arvo

Annan yritykset olla tasapuolinen huolimatta lasten viiden vuoden ikäerosta kantoivat hedelmää. Kun nuorempi suri sitä ettei päässyt yökylään kaverille kuten isoveli, Anna muistutti ettei Emilian tarvinnut viedä roskia ulos. Velvollisuudet kasvoivat oikeuksien myötä ja tämän tajuaminen sai tytön lopettamaan itkunsa. Kun Emilia kysyi, kumpaa hän rakasti enemmän, Emiliä vai häntä, Anna vastasi: ‒ Sinä olet minulle maailman rakkain tyttö, Emil maailman rakkain poika. Se riitti ja poninhäntä heiluen tyttö juoksi leikkeihinsä selässään kauniit perhosen siivet. Ei juhlahetkistäkään tullut ongelmaa. Jos ei nyt ihan niin melkein viivotin apuna jäätelöannoksista tuli samankokoisia. Ja juuri tämä oli se, mitä myöhemmin muisteltiin hymy huulilla. 

© AilaKaarina

Viikon 11 (2022) Krapuhaaste sanoilla itku, selkä ja jäätelö. Kravun tarjoaa https://susupetalsanat.wordpress.com/ 

SusuPetal

Krapuhaasteet

 118. Krapuhaasteet

Haaste ilmestyi, kuten joka sunnuntai, 100 sanan tarina otsikkoineen. Sai se olla runokin, kunhan kolme annettua sanaa näkyivät tekstissä. Jo loppuviikosta hän useimmiten odotti jo seuraavan viikon haastetta. Poikkeuksitta annetut sanat tuntuivat hankalilta, ne jotenkin kangistivat mielessä pyörivää tekstiä, joka aika pian kurkki esiin kuin orastava ruoho keväällä. Alkuun hän antoi tekstin pulputa ja vasta lopussa alkoi hiominen ja täsmentäminen. Nyt sana ’aidosti’ kangerteli. Yleensä kävi niin, että yksi sanoista ei koskaan täysin istunut tekstiin. Hän mietti aiempia kirjoituksiaan. Useimpiin hän oli tyytymätön, koska vasta opetteli kirjoittamista. Virheet näkyivät paljon myöhemmin, jos näkyivät koskaan hänen hahmotushäiriönsä ja osaamattomuutensa vuoksi.

© AilaKaarina

Viikon 9/2022 Krapuhaaste annetuilla sanoilla täsmentää, aidosti ja kangistaa.

Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Yksin

 117. Yksin

(Fontin koko muuttuu näköjään miten sattuu, en vain saa sitä saman kokoiseksi mitenkään.)

‒ Huomenta! Mä laitoin kahvinkeittimen valmiiksi. Sen kun napsautat päälle. Leivät laitan justiinsa.

– Huomenta. Kiitos! Onpa kivaa, kun on joku, joka joskus edes passaa.

– Jep. Mitä sä aiot tänään tehdä? Menetkö kävelylle? Siellä on hieno ilma. On kyllä ihan synti ja häpeä viettää koko päivä sisällä!

– En tiedä. Ensin mun on korjattava tätä aamutakkia kunhan muistaisin missä se peltipurkki on, jossa on ompelutarvikkeet. Sitten opiskelen ranskaa. Se kieli on kyllä mulle ihan täysi mysteeri vielä, mutta ehkä mä joskus tajuan sitä enemmän.

– Hyvä! Mutta juo ensin kahvit. Muuten, oletko huomannut, että sä olet alkanut puhua itseksesi?

– Täh? Olenko?

– Joo, olet.

© AilaKaarina

Viikon 8 (2022) Krapuhaaste sanoilla mysteeri, synti ja peltipurkki. 100 sanaa otsikon kanssa. Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

Onnentupa

 116. Onnentupa

Pariskunta ei piittaa siitä onko heidän uusi kotinsa, yksiö, sisustukseltaan jopa hieman mauton. He rakastavat värejä. Keittiössä on vanhaa, värikylläistä, perinteistä 70-luvun kaapistoa, nyt kunnostettu huolella. Myös olo-makuuhuone pitää sisällään hyviä muistoja mieleen tuovia tavaroita, kuten mm. lankapuhelimen, joka harhaanjohtavasti näyttää toimivalta mutta on nyt vain koristeena. Vinyylisoitin on heidän aarteensa. 

Lastenlapsista Venla ja Elina ovat yökylässä. Anna on valmistanut maukkaan kasviskeiton ja Erik, joka rakastaa leipomista, on tehnyt pullapitkon ja piirakan. Ruoan jälkeen on tarkoitus pelata yhdessä Unoa ja napostella rusinoita. Vintissä on tytöille makuupussit, joihin on kiva kääriytyä illan tullen takkatulen lämmössä. Isovanhempien luona elämä on seikkailua.

© AilaKaarina

Vuoden 2022 viikon 6 Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon kanssa sanoilla perinteinen, mauton ja harhaanjohtava.

Kravun emäntänä toimii SusuPetal 

SusuPetal

    Tässä on valmistunut talo, jossa on kyllä vielä kaikenlaista pientä tuunaamista ja pientä lisättävää            muutenkin. Edit. Myöhemmin purin vintin ja rakensin tilalle korkeamman. Paljon muutakin muuttui pikku yksiössä tämän myötä:)

                                                            Makuupussit ja yöpuvut.

                                                              Keittiö.

                                                         

                                                         Keittiö toisesta suunnasta.                                               

                                                   

    Anna varmistaa, että kaikki tarpeellinen on jo pöydässä. Vain leivät puuttuvat, hän huomaa juuri.               

                                  

                                                      Tytöt ovat ukin kanssa käsipesulla.

                                                      Ruokahetki, jossa kerrotaan kaikkien kuulumiset, kun odotellaan         

                                                      ruoan jäähtymistä. Keitto on tarjoilukärryllä, joka ei näy kuvassa ;).

                                                  

                                                      Yhdistetty olo-makuuhuone. Pikkuisella pöydällä on rusinapurkki ja                                                          Uno-peli.

                                                     Pariskunnan koira.

  

       Ja pariskunnan koira... Kissakin valpastui.

Onnentupa-tarinat, osa 1