1. Sininen kettu
Hiljalleen kaikki muuttui mustaksi. Vain sinisen hän pystyi vielä aistimaan, tuntemaan sen tuoksun. Kunnes eräänä syvänmustana päivänä hän juoksi kahvilaan, ja näki sen! Pian hän löysi siniset putiikit, torien, kauppojen siniset hyllyt, kaikki maailman siniset kahvilat. Usein riitti katselu, joskus oli pakko koskettaa, ainakin salaa nuuhkia. Kuin janoon nääntyvä hän imi itseensä sinistä. Kaikkia sävyjä. Kun musta
hiiviskeli nurkissa, vaani sängyn päädyissä, ilkkui hyllyjen väleissä, pöytien, tuolien alla, hän riensi sinisen luo. Maailman yhä työntäessä mustaa hän opetteli taikomaan ‒ ja, vihdoin
onnistui. Hän loihti itsensä siniseksi ketuksi, laajensi reviiriään sinisten salojen sinisille poluille. Lopulta jolkotti sinisen taivaan alla.
© AilaKaarina
Pidän tästä tekstistä tosi paljon. Pääsin nopeasti sisään sen maailmaan, ajattelin mm. keramiikkakippoja. Ihana (ja onnistunut) heittäytyminen väriin!
VastaaPoistaKiitos ♥. (Vähän hitaasti huomaan nämä kommentit.)
Poista(Tämä on kirjoitettu Runotorstain 442. haasteeseen Sininen ja Runonevan 22. haasteeseen Ovela.)
VastaaPoista