1. Sininen kettu
Hiljalleen kaikki muuttui mustaksi. Vain sinisen hän pystyi vielä aistimaan, tunsi sen tuoksun. Kunnes eräänä syvänmustana päivänä hän juoksi kahvilaan – ja näki sen! Pian hän löysi siniset putiikit, torien, kauppojen siniset hyllyt, kaikki maailman siniset kahvilat. Usein riitti katselu, joskus oli pakko koskettaa, ainakin salaa nuuhkia. Kuin janoon nääntyvä hän imi itseensä sinistä. Kaikkia sävyjä. Kun musta
hiiviskeli nurkissa, vaani sängyn päädyssä, ilkkui hyllyjen väleissä, pöytien alla, hän riensi sinisen luo. Maailman yhä työntäessä mustaa hän päätti opetella
taikomaan. Vihdoin se onnistui. Hän loihti itsensä siniseksi ketuksi, laajensi reviiriään sinisten metsien sinisille poluille. Lopulta jolkotti sinisen taivaan alla.
© AilaKaarina
Pidän tästä tekstistä tosi paljon. Pääsin nopeasti sisään sen maailmaan, ajattelin mm. keramiikkakippoja. Ihana (ja onnistunut) heittäytyminen väriin!
VastaaPoistaKiitos ♥. (Vähän hitaasti huomaan nämä kommentit.)
Poista(Tämä on kirjoitettu Runotorstain 442. haasteeseen Sininen ja Runonevan 22. haasteeseen Ovela.)
VastaaPoista