12. Vanhan naisen (värit) vihreä
Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä useammin katse nousi ylös. Mutta ei hän taivaita katsonut, ne saivat odottaa. Puita hän katseli. Puita. Oksien, latvojen kurkottelua toistensa luo, kuusten yksinäisiä kärkiä tavoittelemassa omia taivaitaan. Lähellä kotia
oli kuusimetsikkö, jossa hän oli samoillut kolmekymmentä vuotta, poiminut sieltä mustikkansa. Nyt sitä odotti häätö. Hän oli taistellut sen puolesta, lähettänyt kymmeniä sähköposteja kaupungille. Turhaan. Metsikön läpi haluttiin uusi junarata. Reunoille jäisi vain jokunen onnekas puu, muistoksi kuusten entisestä ylväästä kodista. Tänään
hän kävelisi metsikköön, istahtaisi lempikuusensa juurelle, sinne reunalle. Puu kietoisi pitkät maata viistävät oksansa hänen ympärilleen, sallisi hänen jäädäkin siihen.
© AilaKaarina
Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa viikolle 48/2025, ei kolmea sanaa vaan aihe: KIITOLLISUUS. (V. 2027 oli Runotorstain haastesanalle vihreä. Muutin tarinan ja se kertoo Suomen nykyisen hallituksen ajamasta ns. tunnin junasta, jonka puolesta tai vastaan rataa halkovat kunnat ovat saaneet äänestää.) Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
Ps. Korjasin nyt tätä tarinaa, jotta se kiitollisuuden tunne tuli paremmin esiin.
Kuitenkin kiitollisena kuusikosta, jota sai kauan katsella.
VastaaPoistaKyllä. Metsät, metsiköt, puut, ne antavat niin paljon ja pyytävät niin vähän.
PoistaSurkea kohtalo metsiköllä, ei tästä oikein kiitollinen voi olla.
VastaaPoistaSusu, muutin vähän loppua, jotta sain paremmin esiin tuon tarinan henkilön ja metsikön suhdetta ja varsinkin suhteen tiettyyn, rakkaaseen lempikuuseen ja kiitollisuuteen sen olemassaolosta. Ehkä sielläkin suunnalla oli rakkautta ja kiitollisuutta - ei noista puista ihan täyttä selvää ota ;)
PoistaSellaisen käytännön pitäisi yleistyä, että kun jossakin hävitetään luontoa, se kompensoidaan rauhoittamalla vastaava alue jossakin muualla. Vaikka sekään ei lohduta häntä, joka menettää lähiluontonsa. (pasanen)
VastaaPoistaLähiluonto katoaa joka puolelta ainakin täällä Hesassa. Tämä on kuvitteellinen tarina mutta liittyy myös Malmin lentokenttää ympäröivän luonnon tuhoamiseen. Se alue on merkinnyt minulle todella paljon ja kiitollisena kannan muistoja yölenkeistä koirani kanssa (ja suren tietenkin jo tehtyä tuhoa).
PoistaKaunis kuvaus puita rakastavasta! Ja taas jää metsiä radan alle, kun/jos länsirata rakennetaan, jonka "lempinimi" on nykyajan kiirettä kuvaten ns. "tunnin rata".
VastaaPoistaKyllä se ilmeisesti läpi menee ja puita kaadetaan. Mutta sehän ei tätä hallitusta sureta!
PoistaJunarata? Kauhistus sentään, siinä menisi kuuset ja mustikkamaat!
VastaaPoistaTunnin juna on näköään tärkeämpi kuin luonto ja sen suojelu. Junan nopeuttakin ollaan jo vähennetty eli ei taida olla enää edes se tunnin juna!
PoistaLähellä olevasta luonnosta, kuusimetsästä voi tuntea kiitollisuutta. Se on kuin henkireikä, lohduttaja, kuulija, miten ikävää, että se joutuu junaradaksi.
VastaaPoistaNiinpä. Kiitos kommentistasi aimarii - ja kaikki muutkin kommentoineet, kiitos <3
Poista