Vetovoima

4. Vetovoima

Kaksi kertaa he olivat singahtaneet toisiaan kohti kuin erinapaiset magneetit. Ensimmäisen kerran kun hän oli tullut ravintolaan miehen seistessä baaritiskin luona. Toisella kertaa kuin yhteisestä sopimuksesta olivat molemmat nousseet samaan aikaan pöydistään ja ohittaneet toisensa juuri ja juuri väistäen. Miehen käsi oli hipaissut naisen olkapäätä. Vuosien varrella

he olivat nähneet useasti, mutta vasta nyt nainen tuntee, että mies on kiinnostunut katsellessaan tätä vaivihkaa. Hän oli aina pitänyt miestä vähän tylyn oloisena tai ainakin etäisenä. Ensimmäisen kerran nainen näkee miehen hymyilevän. Hymy on kaunis. Lämmin. Elämä on epäreilua, hän ajattelee. Huomenna hän istuisi jo koneessa, muuttaisi lähes toiselle puolelle maata. Nainen nousee

ja kävelee miehen ohi kohti ulko-ovea. Taas se värähdys vatsanpohjassa ja tahaton hengityksen lyhyt pidätys. Ja tunne, että pitäisi pysähtyä. Nyt jos koskaan pitäisi pysähtyä.

© AilaKaarina

Runotorstain 460/2017 haaste Paratiisi - Oi, jos sulle voisin antaa 

kaikkein kauneimman…